tiistai 19. toukokuuta 2020

Koronasta sysäys suurempaan ruokaomavaraisuuteen

Noniin, pitkästä aikaa! kuinkas teillä on jaksettu koronakaranteenia? hulluksi on mennyt maailma, ei voi kuin kauhistella kuinka näin nopeasti arki on muuttunut ihan täysin viruksen takia!
Meillä onneksi lapset eivät vielä ole kouluiässä, joten heidän osaltaan arki on muuttunut lähinnä niin, etten ole heitä ottanut kauppaan mukaan, eikä olla muutenkaan kyllä missään liikuttu. Kerhot toki loppuivat myös, ja lasten jumppa, jossa käytiin kerran viikossa. Mutta hyvin meillä on mennyt, ihan tätä normaalia elämäämme ollaan elelty, entistäkin eristäytyneempänä vaan.

Mutta on korona pannut ajattelemaan. Pakko myöntää, että aloimme varautua pahimpaan jo ennenkuin koko tauti ehti suomeen. seurasimme uutisia ja aloimme pikkuhiljaa kerryttää kotivaraa paremmaksi. Myös omavaraisuus alkoi pyöriä mielessä enemmän ja enemmän.
Walge lehmäni palasi takaisin kotiin, pikkuruinen lehmävasikkansa mukanaan. Päätimme, että pidämme Walgen ja vasikkansa Olga jää sille kotiin kaveriksi ja toivottavasti aikanaan toiseksi lypsylehmäkseni. Ostin kannulypsykoneenkin, jota tosin ei olla vielä testattu.
Maitoa siis tulee nyt omasta takaa sekä lehmästä, että viidestä vuohesta.

Kananmunia tulee reilu kennollinen joka päivä, joten nälänhätään tuskin kupsahdamme. Uusia tipujakin on taas haudottuna mukava parvi. Ankkoja hommasin, vaikkei pitänyt, kaksi kappaletta ja toinen niistäkin jo munii.

Mutta ei tämä vielä siihen jäänyt. pari päivää sitten haimme meille kaksi lihasikaporsasta Annan ja Elsan. ovat kyllä kerrassaan mainioita kavereita! Possuja ei nykyisin oikein enää sikaloissa rokoteta sikaruusua vastaan, joten possut ovat karsinassa tallissa siihen saakka, että saamme niille rokotukset kuntoon. myös nykyiset aitausmääräykset pitää ottaa huomioon ulkotarhaa tehdessä, joten tovin joutuvat nasut vielä odottelemaan ulospääsyään, mutta kyllä sekin päivä vielä koittaa.

Kilejäkin syntyi vielä yhdelle kutulle, Unnalle. Kaksi kaunista kuttukiliä, paremmin ei olisi voinut mennä! Kilit jäävät kotiin kasvamaan, oman vuohilauman jatkeeksi.

Kasvimaata ollaan lasten kanssa möyhitty myös paljon, tekeillä on uudet mansikkapenkit, perunaa laitetaan toki, maa-artisokkaa ja vaikka mitä. Pikku moka vaan kävi esikasvatusten kanssa, kun tuumin että se onkin hauskaa puuhaa yhdessä lasten kanssa. Meillä oli pussi avomaankurkun siemeniä ja pussi kesäkurpitsan siemeniä ja tarkoitus oli avomaankurkkua pistää reilusti ja muutama kesäkurpitsa, niistä kun tulee iso sato jo parista taimesta. no niinhän siinä tietysti meni käyneeksi, että siemenet menivät sekaisin ja meillä on nyt lasten omin pikku kätösin kylvämiä kesäkurpitsoita noin nelisenkymmentä tainta tulossa! hahaha, tietää mitä kesällä sitten syödään!

Jokin hulluus on siis tainnut iskeä, mutta hetkellisesti tyhjenneet kaupan hyllyt saivat kuitenkin niskakarvat sen verran nousemaan pystyyn, että tuntuu ensimmäistä kertaa ihan aikuisten oikeasti tärkeältä olla tarvittaessa mahdollisimman ruokaomavarainen. ja onhan se elämä täällä "eläintarhassa" muutenkin ihan mahtavaa, eikä pääse tylsyys karanteenissakaan iskemään!

loppuun vielä, niinkuin tapoihin kuuluu, ihan hirveä liuta kuvia täältä meidän tiluksilta.
Voimia kaikille ja pysykää terveinä!






















torstai 6. helmikuuta 2020

Ehkä meistä tulikin vuohifarmi

Hei taas! Talvi on vihdoin saapunut tänne eteläiseenkin suomeen. Pari päivää sitten alkoi pakkaset ja luntakin on jo vähän kertynyt. Näin pakkasiltana sitä saattaa löytyä aikaa bloginkin päivitykseen   :)

Takkatulen lämmössä saunaa odotellessa voi nyt jo huokaista helpotuksesta. Olihan kilistelyt!!! Meillä siis meni tämän kevättalven poikimiset vuohilla aivan metsään! Ensinnäkin se kuttu, jolta kaikista eniten odotin jälkeläisiä, jäi tyhjäksi. ja pukinkin kalleudet ehdittiin jo viedä syksyllä. Sen sijaan se kuttu, jota ei ollut tarkoitus astuttaa ollenkaan, hyppäsi ensi kertaa eläissään aitojen yli pukin kainaloon, kastraatioaamuna, vain pari tunteroista ennenkuin pukki pääsi miehyydestään. Ja sehän tiinehtyi kyllä! Ei sen puoleen, pukki ja tämä kuttu olivat kyllä oikeinkin hyvä yhdistelmä, mutten olisi halunnut laittaa umpeen parasta lypsykuttuani. Näin kuitenkin kävi, ja tiineysvuorokaudet tulivat täyteen tammikuun lopulla. Samoin toisella kutulla, jonka tiineyttä kuitenkin arvuuttelin loppuun saakka, sille kun ei muodostunut lainkaan maitoa, vaikka laskettuaika jo häämötti.

Niin sitten kolmisen viikkoa sitten alkoi valkoisen Muoriksi kutsumamme kutun synnytys. Päiväsaikaan, joten pääsin seuraamaan sen kulkua ilman yövalvomisia. Sehän sujuikin oikein sukkelasti ja ennenkuin ehdin kahvikuppostani tyhjäksi saada, oli kili jo jaloillaan ja tissillä. -ainoa vaan, että tyhjällä tissillä. ihan tilkka sieltä kuitenkin tuli, joten uskoin että elintärkeän ternin kuitenkin sai. Kaikeksi onneksi heti seuraavana yönä poiki Kerttukin, joten ternitäydennystä saatiin varastettua Kertulta ja tarjoiltua toisen kilille tuttipullosta, siinä toivossa että sen omakin emo alkaisi pian herumaan paremmin.

Vauvaonnea ei ehtinyt kauaa kestää, kun Kerttu heittäytyikin poikimista seuraavana päivänä syömättömäksi ja kaikinpuolin surkeaksi. kuumeen mittaus paljasti, että joku tosiaan on pielessä. Eläinlääjäri kutsuttiin paikalle ja Kertulla todettiin kohtutulehdus. Kerttuhan sai terveen kauniin tyttökilin lisäksi kuolleen pikku poikakilin, joka saattoi olla jo kuollut kotvan ennen syntymää ja oli mahdollisesti aiheuttanut tulehduksen. Antibiootti ja kipulääke tehosi kuitenkin nopeasti ja jo seuraavana päivänä Kerttu oli taas ihana oma itsensä. Sillä sujui kilinsä hoitokin oikein mallikkaasti ja maito piisaisi vaikka koko kylän kileille!

Tästä kun ehdittiin jo hieman huokaista helpotuksesta, sairastui Muorikin, mutta erilaisilla oireilla. Ruoka ei maittanut sillekkään, ei edes vettä juonut. mutta tällä olikin reilusti alilämpöä. Niimpä Muoria hoidettiin alkuun poikimahalvauspotilaana kalsiumilla, joka ei kuitenkaan muuttanut sen oloa kumpaankaan suuntaan. Lopulta päädyttiin senkin kanssa antibioottikuuriin ja kipulääkkeeseen ja niin alkoi tehota Muoriinkin tämä lääkitys ja jo päivä kuurin aloituksesta Muorikin parantui. Pikkuhiljaa on alkanut maitoakin tulla, ei vielä ihan riitä kilin tarpeisiin, mutta kovin paljoa ei enää onneksi tarvitse pullosta lisämaitoa tarjoilla. mutta, Muori ei ole enää halukas antamaan kilin imeä, vaikka muuten sitä hoitaakin. Niimpä emä vaatii kamalasti rapsutuksia, rohkaisua ja herkkuja aina sen aikaa, kun kili on maitoryypyllä.

Ehdin jo vannoa, että oli muuten viimeiset kilistelyt tässä talossa, mutta näköjään kohtalo päätti jälleen toisin, vaikka pukkiakaan ei enää ole koko pitäjässä! Sain nimittäin tilaisuuden hakea takaisin vuosi sitten meiltä lähteneet Unnan ja Essin, joiden myyntiä olin niin kovasti katunut. Nyt kauniit kuttuneidot ovat taas kotona... -mutta tiineinä! Joten keväämmällä täällä ollaan sitten jälleen jännän äärellä, voi toivottavasti silloin sujuisi paremmin!

Vuohiluku huitelee jo kuudessatoista, joten ehkä tässä ollaan sitten jo ihka oikeita vuohifarmareita  :)

Loppuun vielä muutama kuva ihanista pienistä typyköistämme.







keskiviikko 15. tammikuuta 2020

Tilannepäivitystä pitkästä aikaa

Viimekerrasta onkin taas vierähtänyt miljoona vuotta!
Puuhaa on ollut lasten ja eläinten kanssa niin paljon, että jättäydyin suosiolla pois omavaraistelijabloggaajien yhteispostauksistakin, mutta välillä muljahtaa aina mieleen, että pitäisi ilmoitella jotta hengissä ollaan vielä!

Täällä on surkuteltu harmaata säätä, tai itseasiassa ylipäätään säätä jo niin kauan kuin pikkulapsiarjen pehmittämä pääni jaksaa muistaa! Viime kesänä korjattiin meidän tilanpidon historian surkein heinäsato rutikuivan kesän takia, eikä edellisen kesän sadostakaan jäänyt mitään hätävaraksi, kun sekin kesä oli lähes sateeton. No nyt sitten syksyllä on kyllä muistanut sadella senkin edestä, eikä talvea ole vieläkään näkynyt, vettä sataa lähes päivittäin, tuuli puistelee tukankin päästä ja lämpöasteilla ollaan muutamaa hassua päivää lukuunottamatta menty tänne tammikuun puolellevälille asti, eikä säätiedot jatkossakaan näytä paremmilta.
Meillä niin toivottaisi pääsyä pulkkamäkeen ja lumiukkojen tekoon, mutta en ole huolissani, eiköhän sitä sitten pyrytä kun koitan toukokuussa hiippailla kasvimaalleni..


Surkeaakin surkeammat heinäsadot, se että joku pelloista pitäisi pystyä välillä uusimaankin jolloin heinäsato olisi yhden talven ajan entistäkin pienempi sekä krooninen aikapula näille "omille hommille" on saanut puntaroimaan ja karsimaan arkea ja näinollen päädyimme ainakin toistaiseksi luopua lehmistä. Kaikille lehmille etsittiin uudet kodit ja sonnit kasvavat vielä kevääseen, jolloin ne pistetään myös pois, mutta niiden myötä myös lihavarastot tulee taas täytetyksi.
Näin pitäisi riittää heinät ja laidunala vuohille, aaseille ja poneille, jotka ovat niitä kaikkein tärkeimpiä minulle. Aikaakin voisi alkaa jäämään enemmän kasvimaalle, johon aionkin alkaa panostamaan nyt ihan uudella innolla!
Kasvimaa toki kukoistaa, kun kärrään sinne pulleroponien tuottaman maailman parhaan maanparannustuotteen!


Aaseillakin on toimi, ne pitävät kutsumattomat nelijalkaiset loitolla vuohista. Ensi kesänä on tarkoitus laidunnuttaa myös vuohia ja kulku laitumelle menee metsän läpi, mutta ei pääse ketut kilien kimppuun, tai metsästyskoirat ajelemaan, kun aasit antaa tunkeilijoille sellaiset lähdöt ettei toista kertaa tee mieli vuohia ahdistella.
Nojoo, tämä on siis se versio, minkä kerron miehelle, tosiasiassa satun vaan rakastamaan aaseja kovasti!  :)


Vuohia rakastan myös! Ne ovat siistejä, helppoja ja viisaita, eivät kevyinä eläiminä kuraa peltojakaan niinkuin lehmät. Maitoa tulee silti mukavasti! Vuohia on tällähetkellä 11kpl, mutta saattaapi niitä vielä lisääkin ilmaantua.


Vuohenmaidosta valmistuu maistuvaa jugurttia ja mitä ihaninta pannukakkua!
Kanalassa kotkottaa toistakymmentä kanarouvaa kukkonsa kera ja munia tulee niin paljon, ettei aina keksi mihin kaikkeen niitä käyttäisi.
Nämä vuohet, kanat, aasit ja ponit tuntuvat nyt ihan täydellisesti meille sopivilta, enkä näe meillä olevan enää uusia eläinhankintoja edessä. Tai niinno, mehiläisiä! Niitä voisin ottaa, ehkä..
Kasvimaalle on hurjasti suunnitelmia ja aion pakottaa jonkun nikkaroimaan mulle kasvihuoneen heti keväällä! Kesän odotus ylipäätään on jo melkoista, mutta jos nyt sen talven vielä tähän ensin saisi.
Lupaan palata taas uudella innolla. -Valtauksen emäntä ( loppuun vielä luvattoman pitkä liuta kuvia )














lauantai 2. helmikuuta 2019

Talven kuulumiset & tulevan kauden suunnitelmat

Heipähei vaan pitkästä aikaa! Tämä blogi on nukkunut taas sikeää talviuntaan, mutta nyt starttaa uusi omavaraisuusbloggaajien yhteyspostausten sarja, joten herätelläämpäs tämäkin unikeko taas eloon!
Meillä arki pyörii edelleen niin tiiviisti näiden kahden taaperon ympärillä, plus että kova pakkastalvi on järjestänyt kaikkea kivaa tekemistä putkien sulattelusta koko päivän kestävään tulien pitoon ja alkoivatpa uudet vuohetkin poikimaan juuri kovimmilla paukkupakkasilla niin on tallia viritelty patterein ja ovimatoin aina vaan lämpimämmäksi.






Lisäksi täällä on kovasti yritetty saada lehmää "siunattuun tilaan", mutta tälläkertaa ollaan saatu kokea useampi epäonnistuminen ja taitaapa jäädä tällä kaudella oma lehmänmaito vain haaveeksi. Vuohenmaitoa onneksi luulisi piisaavan, meille tuli viisi uutta kuttua tosiaan, ja kaikki odottivat kilejä jo tullessaan, pari kiliä on jo syntynyt ja lisää tulee hetkenä minä hyvänsä! Omia vuohia oli ennestään kolme, joista yksi jo onkin lypsyssä ja toinen poikii pian. Äkkisältään tuumaten pitäisi siis olla kesäksi ainakin kuusi kuttua lypsyssä, ehkä seitsemän. Siinähän sitä jo maito sitten piisaakin.








Sonneja on tällähetkellä kasvamassa omiin lihantarpeisiin jo neljä. Yksi on tosin vasta pullovasikka ja yksi alkaa olla täysikokoinen, kaksi siitä välistä. On siis lihaa tiedossa useammaksikin vuodeksi.



Kanoja tilasin toukokuuksi 20 kpl, pistin vanhat kanamme syksyllä pois, joten talven olemme kärvistelleet kaupan munilla ja kyllä on aina yhtä lattea tunnelma iskeä pannulle niin haalean kalpea muna! Omissa munissa keltuainen on ihanan kirkkaan keltainen. Ja makukin ihan toinen!

Multasormet syyhyävät jo ihan kamalasti ja lasken päiviä kun voi alkaa esikasvatuspuuhiin. Yksi uusi pikku kasvimaalohko odottaa ensimmäisiä vahvan maan kasvejaan, niimpä pääsemme kasvattelemaan muhkeita kurpitsoita ainakin! Vanhaan lohkoon laitetaan ainakin perunaa, mansikkaa ja hernettä. Ja kuten muinakin vuosina, tämähän tulee taas kevään korvalla riistäytymään täysin lapasesta ja taimipotteja notkuu kaikki pöydät ja tasot täynnä, ja huomattavasti useampaa lajia kuin oli tarkoitus   :)

Tavoitteena olisi saada oma kasvihuone ja panostaa muutenkin kasvimaahan ja vihannesten, marjojen ja hedelmien kasvatukseen. Ja se kanala! Josko noiden kahdenkymmenen kanan kanssa ei sitten tämäkään emäntä joutuisi enää elämään munanpuutteessa   ;)

Muutoin on tällä tiluksella elelty ihan leppoisaa elämää lasten ja eläinten kanssa, haaveillen ja suunnitellen. Mitään ihmeellistä ei olekkaan tapahtunut eikä toivottavasti hetkeen vielä tapahdukkaan, selvitään nyt ensin tästä talvesta!










Lopuksi vielä lista muista blogeista jotka osallistuvat yhteispostauksiin, käykääpä kurkkaamassa: