keskiviikko 15. tammikuuta 2020

Tilannepäivitystä pitkästä aikaa

Viimekerrasta onkin taas vierähtänyt miljoona vuotta!
Puuhaa on ollut lasten ja eläinten kanssa niin paljon, että jättäydyin suosiolla pois omavaraistelijabloggaajien yhteispostauksistakin, mutta välillä muljahtaa aina mieleen, että pitäisi ilmoitella jotta hengissä ollaan vielä!

Täällä on surkuteltu harmaata säätä, tai itseasiassa ylipäätään säätä jo niin kauan kuin pikkulapsiarjen pehmittämä pääni jaksaa muistaa! Viime kesänä korjattiin meidän tilanpidon historian surkein heinäsato rutikuivan kesän takia, eikä edellisen kesän sadostakaan jäänyt mitään hätävaraksi, kun sekin kesä oli lähes sateeton. No nyt sitten syksyllä on kyllä muistanut sadella senkin edestä, eikä talvea ole vieläkään näkynyt, vettä sataa lähes päivittäin, tuuli puistelee tukankin päästä ja lämpöasteilla ollaan muutamaa hassua päivää lukuunottamatta menty tänne tammikuun puolellevälille asti, eikä säätiedot jatkossakaan näytä paremmilta.
Meillä niin toivottaisi pääsyä pulkkamäkeen ja lumiukkojen tekoon, mutta en ole huolissani, eiköhän sitä sitten pyrytä kun koitan toukokuussa hiippailla kasvimaalleni..


Surkeaakin surkeammat heinäsadot, se että joku pelloista pitäisi pystyä välillä uusimaankin jolloin heinäsato olisi yhden talven ajan entistäkin pienempi sekä krooninen aikapula näille "omille hommille" on saanut puntaroimaan ja karsimaan arkea ja näinollen päädyimme ainakin toistaiseksi luopua lehmistä. Kaikille lehmille etsittiin uudet kodit ja sonnit kasvavat vielä kevääseen, jolloin ne pistetään myös pois, mutta niiden myötä myös lihavarastot tulee taas täytetyksi.
Näin pitäisi riittää heinät ja laidunala vuohille, aaseille ja poneille, jotka ovat niitä kaikkein tärkeimpiä minulle. Aikaakin voisi alkaa jäämään enemmän kasvimaalle, johon aionkin alkaa panostamaan nyt ihan uudella innolla!
Kasvimaa toki kukoistaa, kun kärrään sinne pulleroponien tuottaman maailman parhaan maanparannustuotteen!


Aaseillakin on toimi, ne pitävät kutsumattomat nelijalkaiset loitolla vuohista. Ensi kesänä on tarkoitus laidunnuttaa myös vuohia ja kulku laitumelle menee metsän läpi, mutta ei pääse ketut kilien kimppuun, tai metsästyskoirat ajelemaan, kun aasit antaa tunkeilijoille sellaiset lähdöt ettei toista kertaa tee mieli vuohia ahdistella.
Nojoo, tämä on siis se versio, minkä kerron miehelle, tosiasiassa satun vaan rakastamaan aaseja kovasti!  :)


Vuohia rakastan myös! Ne ovat siistejä, helppoja ja viisaita, eivät kevyinä eläiminä kuraa peltojakaan niinkuin lehmät. Maitoa tulee silti mukavasti! Vuohia on tällähetkellä 11kpl, mutta saattaapi niitä vielä lisääkin ilmaantua.


Vuohenmaidosta valmistuu maistuvaa jugurttia ja mitä ihaninta pannukakkua!
Kanalassa kotkottaa toistakymmentä kanarouvaa kukkonsa kera ja munia tulee niin paljon, ettei aina keksi mihin kaikkeen niitä käyttäisi.
Nämä vuohet, kanat, aasit ja ponit tuntuvat nyt ihan täydellisesti meille sopivilta, enkä näe meillä olevan enää uusia eläinhankintoja edessä. Tai niinno, mehiläisiä! Niitä voisin ottaa, ehkä..
Kasvimaalle on hurjasti suunnitelmia ja aion pakottaa jonkun nikkaroimaan mulle kasvihuoneen heti keväällä! Kesän odotus ylipäätään on jo melkoista, mutta jos nyt sen talven vielä tähän ensin saisi.
Lupaan palata taas uudella innolla. -Valtauksen emäntä ( loppuun vielä luvattoman pitkä liuta kuvia )














lauantai 2. helmikuuta 2019

Talven kuulumiset & tulevan kauden suunnitelmat

Heipähei vaan pitkästä aikaa! Tämä blogi on nukkunut taas sikeää talviuntaan, mutta nyt starttaa uusi omavaraisuusbloggaajien yhteyspostausten sarja, joten herätelläämpäs tämäkin unikeko taas eloon!
Meillä arki pyörii edelleen niin tiiviisti näiden kahden taaperon ympärillä, plus että kova pakkastalvi on järjestänyt kaikkea kivaa tekemistä putkien sulattelusta koko päivän kestävään tulien pitoon ja alkoivatpa uudet vuohetkin poikimaan juuri kovimmilla paukkupakkasilla niin on tallia viritelty patterein ja ovimatoin aina vaan lämpimämmäksi.






Lisäksi täällä on kovasti yritetty saada lehmää "siunattuun tilaan", mutta tälläkertaa ollaan saatu kokea useampi epäonnistuminen ja taitaapa jäädä tällä kaudella oma lehmänmaito vain haaveeksi. Vuohenmaitoa onneksi luulisi piisaavan, meille tuli viisi uutta kuttua tosiaan, ja kaikki odottivat kilejä jo tullessaan, pari kiliä on jo syntynyt ja lisää tulee hetkenä minä hyvänsä! Omia vuohia oli ennestään kolme, joista yksi jo onkin lypsyssä ja toinen poikii pian. Äkkisältään tuumaten pitäisi siis olla kesäksi ainakin kuusi kuttua lypsyssä, ehkä seitsemän. Siinähän sitä jo maito sitten piisaakin.








Sonneja on tällähetkellä kasvamassa omiin lihantarpeisiin jo neljä. Yksi on tosin vasta pullovasikka ja yksi alkaa olla täysikokoinen, kaksi siitä välistä. On siis lihaa tiedossa useammaksikin vuodeksi.



Kanoja tilasin toukokuuksi 20 kpl, pistin vanhat kanamme syksyllä pois, joten talven olemme kärvistelleet kaupan munilla ja kyllä on aina yhtä lattea tunnelma iskeä pannulle niin haalean kalpea muna! Omissa munissa keltuainen on ihanan kirkkaan keltainen. Ja makukin ihan toinen!

Multasormet syyhyävät jo ihan kamalasti ja lasken päiviä kun voi alkaa esikasvatuspuuhiin. Yksi uusi pikku kasvimaalohko odottaa ensimmäisiä vahvan maan kasvejaan, niimpä pääsemme kasvattelemaan muhkeita kurpitsoita ainakin! Vanhaan lohkoon laitetaan ainakin perunaa, mansikkaa ja hernettä. Ja kuten muinakin vuosina, tämähän tulee taas kevään korvalla riistäytymään täysin lapasesta ja taimipotteja notkuu kaikki pöydät ja tasot täynnä, ja huomattavasti useampaa lajia kuin oli tarkoitus   :)

Tavoitteena olisi saada oma kasvihuone ja panostaa muutenkin kasvimaahan ja vihannesten, marjojen ja hedelmien kasvatukseen. Ja se kanala! Josko noiden kahdenkymmenen kanan kanssa ei sitten tämäkään emäntä joutuisi enää elämään munanpuutteessa   ;)

Muutoin on tällä tiluksella elelty ihan leppoisaa elämää lasten ja eläinten kanssa, haaveillen ja suunnitellen. Mitään ihmeellistä ei olekkaan tapahtunut eikä toivottavasti hetkeen vielä tapahdukkaan, selvitään nyt ensin tästä talvesta!










Lopuksi vielä lista muista blogeista jotka osallistuvat yhteispostauksiin, käykääpä kurkkaamassa:




































maanantai 2. huhtikuuta 2018

suunnitelmat etenee

Seuraa taas jokakuinen yhteispostaus, jolloin joukko omavaraistelu bloggaajia kertoilee 2018 vuoden tavoitteiden ja haaveiden toteutumisista tai takkuiluista, ollaanko pysytty suunnitelmassa vai pissiikö koko homma..

Katsotaanpa siis miten menee täällä meillä!


Vuohenmaitohanat aukesivat! Kumpikin kuttu poiki, toinen kaksi päivää sitten ja toinen tänään. Unna kuttu sai ensin yhden pukkikilin ja Kerttu ponnisti maailmaan kolme pikku riiviötä, kaksi pukkia ja yhden kuttukilin. Tokikaan varsinaisiin lypsypuuhiin ei vielä päästä, mitä nyt Unnalta vähän olen toista puolta tyhjäillyt kun kili juo vain toisesta. Kertun maito uppoaa kyllä kolmosiin kokonaan. 
Mutta silti, maitohanat ovat nyt kummallakin auki ja tarkoitus olisi pysytellä useampi vuosi yhtä kyytiä maidossa, ilman välipoikimisia.

Maitorintamalle kuuluu hyvää muutenkin! Saimme vastustamattoman tilaisuuden kasvattaa lehmälaumaamme yhdellä kiltillä itäsuomalaisella, jonka vasikan toinen lehmä oli "varastanut" ja tämä kaipasi nyt lypsäjää kahdesti päivässä. Niinpä viime lauantaina, yhdentoista huitteissa illalla mulliexpressin auto kurvasi pihaan, parkkeerasi tallimme eteen ja laski kyydistä komean valkoisen lehmän LUMIVALGUEN.  Walge, kuten Oona lehmää alkoi kutsumaan, pääsi heti suoraan autosta noustuaan lypsylle ja siitä lähtien on aamu,-ja iltalypsy tahdittaneet arkeamme.


Minä lypsän, ja perinteisesti siis käsin. Maitoa tulee kymmenisen litraa päivässä, hiukan yli ehkä, en ole mittaillut. Walge on kiltti ja helppo lypsää, mutta pidän potkurautaa löysästi lonkalla kaiken varalta, vasta kun ollaan pari päivää toisiimme tutustuttu. 
Yöt Walge on tallissa lämpimässä, Oilikki vasikan viereisessä karsinassa, Mielikki hieho jouduttiin siirtämään emojen sekaan kun se niin kovin Walgea kiusasi. 
Päivisin ulkoillaan, mutta Walge on vielä hiukan ujo ulkoilija. Eiköhän tuo siitä innostu kun alkaa kevätaurinko enemmän lämmittämään. 





Ja maidostahan ollaan tehty vaikka mitä! Tänään tein maitokannujen pinnalta kuoritusta kermasta marjajäätelöä ja kylläpä tuli hyvää! 
Ruoanlaitossa ja leivonnassa maitoa kuluu paljon ja juomme myös sitä sellaisenaan. Lapsille pastöroin maidon itse, kuumentamalla sen karvan yli 70 asteeseen ja jäähdyttämällä sitten nopeasti. Tarpeetonta kenties, mutta lasten ollessa vielä näin pieniä en halua ottaa pienintäkään riskiä. Itse juon kyllä ihan raakamaitonakin.
Juustoja ja voita olisi tarkoitus opetella seuraavaksi valmistamaan. 





Eli nyt juuri tällä hetkellä, kunnes Walge joskus odottaa viimeisillään seuraavaa vasikkaansa ja on laitettava umpeen, olemme maidossa 100% omavaraisia! 
Viilit, jugurtit, piimät ym valmistuu myös kotona oman lehmän maidosta.

Mansikki lehmä, jota kesällä lypsin, halvaantui ja toipilas aikana meni umpeen. Se on nyt toipunut, mutta uudelleen maitoon saaminen riippuu onnistuiko astutus ennen sonnin teurastusta, jonkinlaisia lieviä kiimoja kun on edelleen näkynyt.. No, saa nähdä.

Viiriäisiä kuoriutui myös toistakymmentä tipua. Josko alettaisi kesällä saamaan kananmunien rinnalle myös viiriäisten munasia   :)

Malttia on tänä vuonna ollut, jopa liiaksikin! en nimittäin ole kylvänyt yhtään mitään vieläkään!!! tai no, herneenversoja ja kauranversoja ollaan syöty leivän päällä jo jonkinaikaa, mutta mitään kasvimaalle menevää en ole esikasvattanut! ehkä ostan sitten valmiit taimet. 
Kasvimaahan haluaisin tulevina vuosina panostaa tosissani, mutta nyt on vasta maan perustus puuhat lumien sulettua alkamassa, joten kasveista lienee turha liiemmälti haaveilla.. 



Moto kävi kaatelemassa vähän puita, että saadaan lääniä suurennettua ensi kesänä. Eläinten tarhoja olisi tarkoitus laajentaa ja tallin huoltopihaakin suurentaa.



Aasivarsat kasvaa ja kuukauden päästä onkin aika sanoa äitiaaseille heipat ja nämä pikku pitkäkorvat jäävät kahdestaan meille. Tavallaan ikävöin jo valmiiksi aasirouvia, mutta toisaalta helpottaahan se kun on kaksi otusta sitten vähemmän hoidettavaa.. ja pääsen sitten paremmin keskittymään näihin kahteen kullanmuruun.

Ponivarsahaaveitakin jo elätellään ensi kesälle, ja hevosvarsa syntyy muutaman viikon päästä!
On se jännää aikaa tämä kevät!





Lopuksi vielä tässä muita blogeja joiden omavaraisuus suunnitelmia kannattaa käydä kurkistelemassa:

http://www.korkeala.fi/omavaraistelua-2018-osa-3-tilanneraportti/
https://mrssinn.blogspot.fi/2018/04/puuhastaltavaa-vuodelle-2018.html
http://rakkauttajamaanantimia.blogspot.fi/2018/04/askeleemme-omavaraistelussa-42018.html?m=1
https://maa-tuskat.blogspot.fi/2018/04/omavaraisuuden-suunnittelun-kulmakivia.html
https://maatiaiskananen.blogspot.fi/2018/04/askel-askeleelta-kohti-omavaraisuutta.html
https://riippumattomammaksi.blogspot.fi/2018/04/kohti-omavaraisempaa-elamaa-2018.html?m=1
http://isontalo.blogspot.fi/2018/04/kylvokautta-odotellessa.html?m=1
http://olipakerranarki.blogspot.fi/2018/04/omavaraisuuden-kehittaminen-osa-3.html?m=1
http://kah-villakoira.blogspot.fi/2018/04/omavaraisuutta-osa-3.html
https://farmertobee.blogspot.fi/2018/04/omavaraistelua-osa-3.html

ihanaa kevättä kaikille!