maanantai 2. huhtikuuta 2018

suunnitelmat etenee

Seuraa taas jokakuinen yhteispostaus, jolloin joukko omavaraistelu bloggaajia kertoilee 2018 vuoden tavoitteiden ja haaveiden toteutumisista tai takkuiluista, ollaanko pysytty suunnitelmassa vai pissiikö koko homma..

Katsotaanpa siis miten menee täällä meillä!


Vuohenmaitohanat aukesivat! Kumpikin kuttu poiki, toinen kaksi päivää sitten ja toinen tänään. Unna kuttu sai ensin yhden pukkikilin ja Kerttu ponnisti maailmaan kolme pikku riiviötä, kaksi pukkia ja yhden kuttukilin. Tokikaan varsinaisiin lypsypuuhiin ei vielä päästä, mitä nyt Unnalta vähän olen toista puolta tyhjäillyt kun kili juo vain toisesta. Kertun maito uppoaa kyllä kolmosiin kokonaan. 
Mutta silti, maitohanat ovat nyt kummallakin auki ja tarkoitus olisi pysytellä useampi vuosi yhtä kyytiä maidossa, ilman välipoikimisia.

Maitorintamalle kuuluu hyvää muutenkin! Saimme vastustamattoman tilaisuuden kasvattaa lehmälaumaamme yhdellä kiltillä itäsuomalaisella, jonka vasikan toinen lehmä oli "varastanut" ja tämä kaipasi nyt lypsäjää kahdesti päivässä. Niinpä viime lauantaina, yhdentoista huitteissa illalla mulliexpressin auto kurvasi pihaan, parkkeerasi tallimme eteen ja laski kyydistä komean valkoisen lehmän LUMIVALGUEN.  Walge, kuten Oona lehmää alkoi kutsumaan, pääsi heti suoraan autosta noustuaan lypsylle ja siitä lähtien on aamu,-ja iltalypsy tahdittaneet arkeamme.


Minä lypsän, ja perinteisesti siis käsin. Maitoa tulee kymmenisen litraa päivässä, hiukan yli ehkä, en ole mittaillut. Walge on kiltti ja helppo lypsää, mutta pidän potkurautaa löysästi lonkalla kaiken varalta, vasta kun ollaan pari päivää toisiimme tutustuttu. 
Yöt Walge on tallissa lämpimässä, Oilikki vasikan viereisessä karsinassa, Mielikki hieho jouduttiin siirtämään emojen sekaan kun se niin kovin Walgea kiusasi. 
Päivisin ulkoillaan, mutta Walge on vielä hiukan ujo ulkoilija. Eiköhän tuo siitä innostu kun alkaa kevätaurinko enemmän lämmittämään. 





Ja maidostahan ollaan tehty vaikka mitä! Tänään tein maitokannujen pinnalta kuoritusta kermasta marjajäätelöä ja kylläpä tuli hyvää! 
Ruoanlaitossa ja leivonnassa maitoa kuluu paljon ja juomme myös sitä sellaisenaan. Lapsille pastöroin maidon itse, kuumentamalla sen karvan yli 70 asteeseen ja jäähdyttämällä sitten nopeasti. Tarpeetonta kenties, mutta lasten ollessa vielä näin pieniä en halua ottaa pienintäkään riskiä. Itse juon kyllä ihan raakamaitonakin.
Juustoja ja voita olisi tarkoitus opetella seuraavaksi valmistamaan. 





Eli nyt juuri tällä hetkellä, kunnes Walge joskus odottaa viimeisillään seuraavaa vasikkaansa ja on laitettava umpeen, olemme maidossa 100% omavaraisia! 
Viilit, jugurtit, piimät ym valmistuu myös kotona oman lehmän maidosta.

Mansikki lehmä, jota kesällä lypsin, halvaantui ja toipilas aikana meni umpeen. Se on nyt toipunut, mutta uudelleen maitoon saaminen riippuu onnistuiko astutus ennen sonnin teurastusta, jonkinlaisia lieviä kiimoja kun on edelleen näkynyt.. No, saa nähdä.

Viiriäisiä kuoriutui myös toistakymmentä tipua. Josko alettaisi kesällä saamaan kananmunien rinnalle myös viiriäisten munasia   :)

Malttia on tänä vuonna ollut, jopa liiaksikin! en nimittäin ole kylvänyt yhtään mitään vieläkään!!! tai no, herneenversoja ja kauranversoja ollaan syöty leivän päällä jo jonkinaikaa, mutta mitään kasvimaalle menevää en ole esikasvattanut! ehkä ostan sitten valmiit taimet. 
Kasvimaahan haluaisin tulevina vuosina panostaa tosissani, mutta nyt on vasta maan perustus puuhat lumien sulettua alkamassa, joten kasveista lienee turha liiemmälti haaveilla.. 



Moto kävi kaatelemassa vähän puita, että saadaan lääniä suurennettua ensi kesänä. Eläinten tarhoja olisi tarkoitus laajentaa ja tallin huoltopihaakin suurentaa.



Aasivarsat kasvaa ja kuukauden päästä onkin aika sanoa äitiaaseille heipat ja nämä pikku pitkäkorvat jäävät kahdestaan meille. Tavallaan ikävöin jo valmiiksi aasirouvia, mutta toisaalta helpottaahan se kun on kaksi otusta sitten vähemmän hoidettavaa.. ja pääsen sitten paremmin keskittymään näihin kahteen kullanmuruun.

Ponivarsahaaveitakin jo elätellään ensi kesälle, ja hevosvarsa syntyy muutaman viikon päästä!
On se jännää aikaa tämä kevät!





Lopuksi vielä tässä muita blogeja joiden omavaraisuus suunnitelmia kannattaa käydä kurkistelemassa:

http://www.korkeala.fi/omavaraistelua-2018-osa-3-tilanneraportti/
https://mrssinn.blogspot.fi/2018/04/puuhastaltavaa-vuodelle-2018.html
http://rakkauttajamaanantimia.blogspot.fi/2018/04/askeleemme-omavaraistelussa-42018.html?m=1
https://maa-tuskat.blogspot.fi/2018/04/omavaraisuuden-suunnittelun-kulmakivia.html
https://maatiaiskananen.blogspot.fi/2018/04/askel-askeleelta-kohti-omavaraisuutta.html
https://riippumattomammaksi.blogspot.fi/2018/04/kohti-omavaraisempaa-elamaa-2018.html?m=1
http://isontalo.blogspot.fi/2018/04/kylvokautta-odotellessa.html?m=1
http://olipakerranarki.blogspot.fi/2018/04/omavaraisuuden-kehittaminen-osa-3.html?m=1
http://kah-villakoira.blogspot.fi/2018/04/omavaraisuutta-osa-3.html
https://farmertobee.blogspot.fi/2018/04/omavaraistelua-osa-3.html

ihanaa kevättä kaikille!




sunnuntai 11. maaliskuuta 2018

Suunnitelmia tulevalle kesälle

Useat bloggaajat ympäri suomen omavaraisuuteen liittyvissä blogeissaan ovat päätyneet tekemään yhteispostausten sarjaa, johon en ruuhkavuosieni runtelemana huomannut itse tarttua ollenkaan.
Mattimyöhäisenä kuitenkin tyrkytin itseni mukaan ja nyt sitä mennään!

Olen jäänyt kelkasta kahden postauksen verran, ja koska tämä koko tempaus oli niin mielenkiintoinen ja juuri sopiva piristysruiske nuukahtaneelle blogilleni, en voinut mitenkään jättää siihen tarttumatta!  niin että täältä tullaan, rykästäänpäs pari postausta peräkkäin kiireellä!

Ensimmäinen osa, Suunnitelmat vuodelle 2018:

Tästähän vasta innostuin!
Kuten kerrottu on, elämäämme tahdittaa taaperoarki, 3v ja 1,6v ipanat pitävät vanhempansa kiireisinä. Nämä lienevät nyt niitä ruuhkavuosia, tai en ainakaan ymmärrä miten vuosista voisi enää tämän ruuhkaisempia tulla..
Mutta aina on aikaa hieman harrastella omavaraisuutta ja unelmoida!

Minulla on ollut vuosia haaveena kunnon kasvihuone. Valitettavasti olen itse peukalo keskellä kämmentä- rakentaja, joten joudun turvautumaan tämän haaveen toteutuksessa täysin ukkokultaani. Joka muuten on ylityöllistetty jo muutenkin! No mutta, lahjonta, kiristys ja uhkailu käyttöön niin eiköhän meillä tänä kesänä ole kasvihuone.
Meillähän tietysti oli jo, muutama kesä sitten, mutta menimme sieltä mistä aita on matalin ja ostimme valmiin kennomuovisen kasvihuoneen. No puun latvassahan se oli, kun juuri sinä kesänä sattui se syöksyvirtausmyrsky vierailemaan..
Eli se. Se on nyt se ykköshaave vuodelle 2018, kunnon kasvihuone!

Toisena suunnitelmana kunnon kasvimaa. Olen hamstrannut kuin suurinta aarretta hevosen lantaa jo pari talvea. ja sitähän on! Valitsin syksyllä läntin pihamaata ja siihen olisi nyt heti ajoissa keväällä tarkoitus perustaa uusi hieno ryytimaa. Olemme kaivaneet lannan joukkoon savea ja ajaneet hienoa hiekkaa hieman joukkoon. Hevosenpee on turvekarsinoista siivottua, joten turvetta on mukana reilusti.
Pitäisi siis tulla ihan hyvä. mitään pottua vastaperustettuun maahan ei tokikaan voi lykätä, ja ajattelinkin että yksi tämän vuoden suurimmista tavoitteista olisi MALTTI!
laittaisin tänä kesänä kasvimaalle hernettä ja auringonkukkaa, ikään kuin puskurikasveiksi muuttamaan maani kasvimaaksi taas seuraavaa kesää varten. Että tulisi oikeasti hyvä, ei liian vahvassa maassa kituvia taimireppanoita kuovittavaksi kompostiin syksyllä..
Ihan sadotta en kuitenkaan ajatellut jäädä.
Pieniä kohopenkkejä ja ruukkuja ilmestynee tänäkin kesänä kasvimaan ympärille ja tavoitteena on kasvatella yrttejä, chiliä, salaatteja, kurpitsaa ym.

Tänä kesänä olen pitkäjänteinen! Katson tulevaisuuteen, näen tilamme kokonaisena ja suunnittelen huolella! Niin monta vuotta on vain seuhdottu sinnetänne, nyt on aika pysähtyä tekemään asiat kunnolla. ja tämä jos joku, on ihka oikea haaste!
Sama pätee eläimiin. Koska elämme vuotta 2018 ja omavaraistelu ei ole millään muotoa pakollista tai elintärkeää, pääsemme siihen faktaan että meilläkin on "ei hyödyllisiä" eläimiä, paljonkin, mutta ne myös kuluttavat rehua, kuiviketta ja voimavaroja, sekä vievät tilaa tietysti.
Kamppailin pitkään tämän asian kanssa; onko järkevää pitää hevosta, harraste eläintä, kun sen paikalle mahtuisi kunnon lehmä. miniponeistani tai aaseista puhumattakaan!
Mutta koska voin, haluan pitää myös näitä hyödyttömämpiä eläimiä. Ilman niitä voisin toki keskittyä paljon paremmin omavaraisteluun ja kehittää sitä, mutta meidän perheeseemme vain tuntuu hevoseläimet kuuluvan. Olkoon siis niin! -ja saanpa ainakin parasta maanparannusainetta kasvimaalle!
Yhdestä ponista haaveilen edelleen työponia, jolla ajaa halot sisälle, heinät talliin, vedet laitumille.
Tämä projekti on myös yksi vuoden 2018 tavoitteista! Työajossa toimiva poni.




Poneistani nuo kaksi ovat minishetlanninponi oreja. Tuo musta, Mese, on uskomattomalla työmotivaatiolla varustettu puurtaja ja juurikin siitä haaveilen apupoika Anteroa tilan pikku hommiin. 



Talliprojekti lähti käyntiin jo viime kesänä, mutta jäi hiukan kesken yllättävänkin aikaisen talven vuoksi, joten sitä jatketaan tulevana kesänä. Talli saa betonin lattiaansa ja maalin ulkoseiniinsä.


Eläinten hankintaa pyrin välttämään viimeiseen asti. Tuntuu että mitä enemmän eläimiä, sitä vähemmän aikaa varsinaiselle omavaraistelulle. 
Tällähetkellä meillä on hevonen, kolme ponia ja kaksi omaa,-sekä kaksi hoitoaasia. 
Varsinaisina "hyötyeläiminä" on edelleen vuohemme Kerttu ja Unna, jotka poikivat parin viikon sisään ja alamme taas saada vuohenmaitoa! 
Lehmiä on 5, joista kaksi siis vasta vasikoita. Vasikoista toinen on länsisuomenkarjaa, ostimme sen isolta navetalta viime syksynä. Oilikki nimeltään. Oilikin emä on satatonnari, joten tälle vasikalle minulla on suuria odotuksia. Se voisi riittää koko meidän perheemme maitolehmäksi. Vasikoille olen ajatellut antaa myös vuohenmaitoa jatkossa. Myös Oilikki on pienenä saanut vuohenmaitoa. 







Lehmiä on vakaa aikomus vähentää. Jopa niin, että emot kokonaan pois. Tällähetkellä meillä siis on 3 emolehmän virkaa tekevää lehmää. Olemme suunnitelleet että laittaisimme ne pois, ja pitäisimme yhden tai kaksi kunnon lypsävää ja niiden vasikat aina teurasikään saakka. Nytkin yksi lihava kyyttörouva on ollut tyhjänä jo monta vuotta. Hyöty noista emoista on melko pieni verrattuna työhön jota niiden eteen päivittäin on tehtävä. Mutta mietitään ja katsotaan!

Kanoja meillä on toki pieni parvi. Viiriäisiä on 5 ja koneessa parikymmentä munaa hautumassa. Kaneja teurastettiin eilen ensimmäinen poikue, mutta tuntuu ettei sekään tunnu ihan omalta jutulta. Näitä eläinasioita pohditaan ja punnitaan siis tänä vuonna tarkoin ja mietitään miten edetään.




Tänä vuonna aion panostaa enemmän tilan ilmeeseen, sen mielekkääseen ylläpitoon. Aion pitää eläinmäärän kurissa, panostaa kasvimaahan, hedelmäpuihin ja luonnon antimiin. Aion kehittää elämäntapaamme ja katsoa sitä kokonaisvaltaisemmin. Aion myös nauttia tilanpidosta ja pitää mittakaavan sellaisena, että oleminen ja tekeminen tuo ennenkaikkea iloa ja onnea, ei pelkästään stressiä ja painetta. Tänä vuonna tämä kaikki selkeytyy. Ja yksi tämän vuoden tärkeä tavoite; blogin ylläpito ahkerammin! -ja sitähän tässä juuri tehdäänkin. Tämä bloggaajien yhteispostaussarja ilmestyy joka kuun ensimmäinen maanantai ja niin aikoo nyt tehdä tämäkin blogi! Nähdään siis viimeistään huhtikuun ekana maanantaina! 

Yhteispostauksen toinen osa (jonka siis missasin) käsitteli sitä, kuinka näissä tavoitteissa on tähän mennessä onnistuttu tai niitä on lähdetty toteuttamaan. 
Meidän tapauksessamme ainakin siemeniä on esikylvetty taas tolkuton määrä! 
Kasvimaalle sentään sitten kasveja tulossa.
Muiden osalta vaatii vielä enemmän aikaa (ja kesää! ) että päästään kunnolla niiden kimppuun. 

Tässä vielä linkkivinkkeinä muita yhteispostaukseen lähteneitä omavaraistelublogeja:

http://maa-tuskat.blogspot.fi/2018/02/askeleemme-kohti-omavaraisuutta-2018.html
http://riippumattomammaksi.blogspot.fi/search?updated-max=2018-03-09T13:59:00%2B02:00&max-results=1
http://maatiaiskananen.blogspot.fi/2018/02/askel-askeleelta-kohti-omavaraisuutta.html
http://rakkauttajamaanantimia.blogspot.fi/2018/02/askeleemme-omavaraistelussa-22018.html
http://olipakerranarki.blogspot.fi/2018/02/omavaraisuuden-kehittamissuunnitelma.html
http://farmertobee.blogspot.fi/2018/02/askeleemme-kohti-omavaraisuutta-2018.html
http://kah-villakoira.blogspot.fi/2018/02/omavaraisuutta-vain-haaveissa.html
http://ekokulta.blogspot.fi/2018/02/suunnitelmia-vuodelle-2018.html
https://www.korkeala.fi/askeleemme-kohti-omavaraisuutta-2018/
http://www.harmaatorppa.fi/2018/02/miten-aion-kehittaa-omavaraisuutta-tana.html











tiistai 25. heinäkuuta 2017

Omavaraiseksi maidossa. lehmä vai vuohi?

Nostetaanpas kissa oikeen pöydälle. tai tässä tapauksessa maitokannu. maito-omavaraistelijoita on joka junaan; toiset vannovat lehmän nimeen, toiset puolestaan kehuvat vuohet maasta taivaisiin. tai sitten ne, jotka lyttäävät toisilta kaikki haaveet kertaheitolla.. -mihin joudut lehmän paskan kanssa, niitä pitää sitten olla kaksi, ne on vaarallisia, et osaa, et pysty.. tai sitten, vuohi ei pysy missään, se syö kaiken, se hyppii autonkin päällä joten sano hyvästit ehjälle konepellille. kutakuinkin näin.
Todettakoot, että noinkin tietysti voi olla, joten on varmaankin suosiolla paras vaihtoehto (ja todennäköisesti halvinkin, etenkin helpoin! ) hakea se maito kaupan hyllyltä.
Vaan jospa haluatkin jotain parempaa. itse lypsettyä maitoa, itse hoidetusta eläimestä; tiedät mitä saat!



Näin ajattelin itsekkin. Meiltähän tällähetkellä löytyy molemmat, niin lypsylehmä kuin lypsyvuohikin.
Lehmästä lypsän kunkin päivän tarpeen mukaan. Jos tiedän leipovani, lypsän enemmän, jos tarvitsen vain ruokajuomaksi ja lapsille, lypsän vähemmän. vasikka hoitaa sitten loput. Mikäli lehmällä ei olisi vasikkaa, pitäisi tietenkin lypsää aamuin illoin tyhjäksi asti.
Itse olen kokenut helpoimmaksi pitää vasikan päivisin emonsa kanssa, jolloin se hoitaa myös maidon tyhjennyksen. Illalla laitan ne erilleen, jolloin aamulla minua odottaa täydet utareet. Lypsän mitä tarvitsen ja päästän sitten emon ja vasikan yhteen. Vasikka säntää aina oitis tissille, joten en koskaan lypsä ihan tyhjäksi asti. Lypsäessäni sekä emo että vasikka saavat rehukaukalot nenän eteen.
Kun vasikka oli aivan pieni, juotin sille aamumaidoksi pullosta vasikoiden maitokorviketta. Tällöin se sai aamumaidoksi siis korviketta ja siitä sitten päivän ja illan ihan ehtaa emän maitoa.
Tämä systeemi on sopinut meille paremmin kuin hyvin. Tämä lisäkai mahdollistaa vapaapäivät lypsystä jos sellaisille on tarvetta. vasikka voi hyvin olla emänsä kanssa koko vuorokauden, jos ei halua tai ehdi lypsää.



Vuohen lypsän aamuin illoin, koska sen oma pukkikili muutti jo maailmalle. niinpä vuohen utareita ei ole kukaan muu tyhjentämässä. Tämä on toki sitovaa, yhtään lypsykertaa ei saa jättää väliin. Vuohen voisi opettaa vain yhteen lypsykertaan vuorokaudessa, mutta meidän kutustamme tulee reilut 4 litraa vuorokaudessa maitoa, joten olen pitänyt tärkeänä lypsää kaksi kertaa ettei kutun olo mene tukalaksi.



No kumpi sitten on parempi, lehmä vai vuohi?
Siihen en osaa oikein vastata. Kun molemmissa on omat hyvät ja huonot puolensa, luonnollisesti.
Jos nyt lähdetään ihan ruotimaan tätä asiaa, niin luetellaanpa ensin vaikka molempien hyviä puolia kotitarve maidontuottajina.

Vuohi, se tulee toimeen niukalla rehulla. Syö siis vähän. Toisaalta taas, jos vuohesta haluaa suuria maitomääriä, niin rehunkulutuskin voi kasvaa yllättävän paljon. Vuohen kanssa saa myös käyttää kekseliäisyyttä heinähävikin suhteen, ronkelina se tuppaa valikoimaan maukkaimmat korret ja loput levitellään jalkoihin. Toisaalta jos ollaan kestopehkulla, niin kuivikettahan se sitten vaan on. Mutta jos ollaankin ostoheinällä, niin harva toivoisi sitä jalkoihin tallottavan. No siihen on olemassa monia ratkaisuja, joihin ei nyt tälläkertaa jäädä kuitenkaan.
Mutta siis yleensäottaen vuohi syö vähän verrattuna lehmään.
Silti vuohi tuottaa kokoonsa ja käyttämäänsä ravintoon verraten todella paljon maitoa!
Meidän pikkuinen Kerttu kuttumme antaa 4 litraa päivässä, mutta on olemassa vielä paljon enemmän lypsäviä kuttuja.

Ja mikä parasta, vuohista löytyy neitsytlypsäjiä, eli kuttuja jotka tuottavat maitoa jopa ilman poikimista!
eikä muutkaan kutut vaadi poikimista vuosittain pysyäkseen maidossa. Monet astuttavat kuttunsa joka toinen vuosi, mutta olenpa kuullut kutusta joka vielä seitsemäntenä vuonnakin poikimisestaan tuotti kivasti maitoa. siis oikeastaan koko ikänsä, yhdellä poikimisella!

Kuttu on myös erittäin helppo lypsettävä. Oikeastaan voisin suositella vuohia kaikille maidontuotannosta kiinnostuneille aloittelijoille, niin helppo se on lypsää. Vuohilla on yleensä oikein kivat isot vetimet, joista maito irtoaa kuin itsestään. Kovin suurta lahjakkuutta ei siis vaadita että saa vuohen lypsettyä. Vuohen utareet ovat juuri oikeanlaiset käsinlypsyyn, se on nopea ja kevyt lypsää. Lisäksi vuohet oppivat nopeasti kiipeämään lypsyyn tarkoitetulle pöydälle, jossa lypsettäessä ei tarvitse kyykkiä maan rajassa.

Vuohi menee myöskin pienemmässä tilassa kuin lehmä, ja sille voi järjestää lisätilaa talvikarsinaan erikorkuisten hyllyjen avulla.
Lantaa vuohesta tulee kohtuudella ja vuohille voikin järjestää talveksi kestopehkun joka tyhjennetään vasta talvikauden päätyttyä, pehku vaatii vain uutta kuiviketta pintaansa.
vuohi on siis verrattaen helppohoitoinen kotieläin.

Vuohenmaito saattaa sopia joillekkin sellaisillekkin, jotka saavat lehmänmaidosta vatsaoireita. Itselläni esimerkiksi on laktoosi-intoleranssi ja en pysty juomaan edes raakamaitona lehmän maitoa, mutta vuohenmaitoa pystyn ilman mitään oireita!

Tiivistettynä, vuohi on vertaansa vailla oleva lypsettävä.



Lehmä sitten.
Lehmästähän lähtee maitoa sitten ihan eri määrät kuin vuohesta. puhutaan jo kymmenistä litroista. Jos siis maidontarve on suuri, niin yksi lehmä täyttää vaatimukset kuitenkin helposti.
Toki esim suomalainen kyyttö voi olla pienimaitoinenkin, meidänkin Mansikki nyt ensimmäisellä lypsykaudellaan ei heru juuri neljää litraa enempää päivässä. Toisella poikimakerralla se voi kuitenkin lypsää jo tuplasti, ellei triplasti.
Kyyttö, kuten myös lapinlehmä ovat myös hyvin pienikokoisia ja huomattavasti pieniruokaisempia kuin valtarodut. Liika ruokinta vain lihottaa niitä, ei nosta maitomäärää.
Meillä lypsylehmänä on siis kyyttö Mansikki, ja sille syötetään ummessa ollessa vain kuivaa tai esikuivattua heinää ja kivennäistä. ( suolakivi ja puhdas vesi aina saatavilla! ) Lypsyssä saa lisäksi kauhallisen täysrehua aamuin illoin, yksinkertaista eikö?
Ihan liian monesti tietyt ihmiset pelottelevat toisia milloin mistäkin asiasta, mutta jostain ihmeen syystä kotitarvelehmän hankinta on yksi sellainen asia. Lähes joka keskustelussa mitä netissä näkee, on jossakin välissä se "lehmä on sitten sellanen ja tällänen ja sen kanssa sitä ja tätä"- kommentti.
Varmasti osa noista ihmisistä on aidosti huolissaan että eläintä hankittaessa tiedetään mihin ryhdytään ja että eläintä hoidetaan oikein. Mutta eipä he itsekkään ole seppiä syntyessään olleet. Ei kukaan tuntematon ihminen voi netissä tietää, onko sinusta lehmänpitäjäksi vai ei. Näillä synkistelijöillä vain tuntuu olevan maailmassa ainoina oikeus pitää lehmää. tai sikaa. tai hanhia.. aina löytyy joku kitisiä.
Lehmää ei pidä kuitenkaan lähteä hakemaan ihan tuosta vaan. On totta, että se on iso, vahva ja itsepäinen eläin, jonka kanssa sattuu helposti vahinkojakin jos ei tiedä mitä tekee. Olisi hyvä käydä jossakin tutustumassa lehmiin ja niiden hoitoon. -mutta muistaa kuitenkin, että valtarodut poikkeavat monessa asiassa paljonkin suomenkarjan roduista. Älkää siis antako pelottelijoiden istuttaa ajatuksia päähänne, vaan ottakaa asioista laajemmin selvää. Ei se lehmänpito sen kummempaa ole kuin vaikkapa hevosen!

Lehmän plus puoliin kuuluu isomman maitomäärän lisäksi erinomainen liha. Lehmänhän tulee poikia vuosittain jotta se pysyy maidossa. Vasikan voi sitten kasvattaa vaikkapa lihaksi.
Lehmä on myös vuoheen verrattuna helppo tarhata; se pysyy kahden tai jopa yhdenkin sähkölangan takana. Vasikoita voi joskus joutua ajelemaan takaisin sallitulle alueelle, mutta useimmiten lehmät pysyvät kuuliaisesti alueellaan.
Suomenkarjan lehmät ovat myös terveitä, pitkäikäisiä, hedelmällisiä ja pieniruokaisia.
Ja nupoja, jolloin niiden käsittely on turvallisempaa.

Se mikä on meidän kohdalla se suurin syy miksi halutaan pitää myös lehmää lypsyssä, on maidon maku. Kaikki eivät vain totu vuohen maidon makuun.
Lehmän,-etenkin kyytön maidosta saa myös aivan ihania juustoja, kyytönmaidon juustoutumisominaisuudet ovat vertaansa vailla!

Ja onhan nuo kantturat aivan ihania ja kauniita katsellakkin. Minun mielessä ainakin aina pyörii erään mummon vanha sanonta; ei olisi silloin lapsia ruokittu ilman lehmää ja kanoja.
Ja siitä olen pitänyt huolen, että meilläkin on aina talossa lehmä ja kanoja    :)



Huonoina puolina vuohista nyt voisi sitten vetästä esiin sen aitaus asian. Eli kun sanotaan ettei vuohi pysy missään. Ei ne sähkölangoissa pysy, eikä lammasverkossa. Eikä muissakaan kyhäelmissä. (joillain kyllä pysyykin kuulemma, mutta itse pidän pysymisenä sellaista 100% pysymistä, että vaikka ruoka loppuu ja karhu kyttää, niin siltikään ei karata! ) Mutta kun kerran rakentaa kunnon aidan, niin ei sieltä vuohi mihinkään karkaa. Meillä ei ole ikinä, koskaan vuohet karanneet mihinkään. Meillä saa olla kasvimaa, omenapuut, marjapensaat ja kukkapenkit ihan rauhassa, kun vuohet ei vaan karkaa, kertakaikkiaan. Eli jos haluaa että vuohet ei karkaa niin itsestä se vain on kiinni; tekee niille sellaisen tarhan josta ei karkuun pääse.

Vuohen maito maistuu toisten suuhun erilaiselta kuin lehmänmaito. Jopa niin, etteivät kaikki kykene sitä pakosti koskaan juomaan vaikka kuinka yrittäisivät totutella.

Lehmä taas on vuoheen verrattuna mahdollisesti hankalampi käsitellä. Hiehoa laitumelta navettaan talutellessa voi tulla monta mutkaa matkaan. Lehmiä onkin helpompi ohjailla toivottuihin paikkoihin kujia pitkin, meillä esimerkiksi vedetään kulkureitit ihan sähkölangalla ja takaa päin sitten vain huudellaan että meneppäs nyt, hyvin sujuu niin. Taluttelemaan en lähtisi edes yrittämään.
Laidunalaa tarvitaan myös enemmän kuin vuohelle, mutta toisaalta ei tarvita kaksimetristä verkkoaitaa, sähkölanka riittää..
Lantaa tulee enemmän, mutta omavaraistelija hyödyntää sen kasvimaalla, joten lieneekö huono puoli ollenkaan.
Poikia pitää joka vuosi, mutta omavaraistelija tarvitsee lihaa.. :)
Sitten pitää tietysti suunnitella se astutus/siemennys, jotta saadaan vasikka jotta saadaan maitoa. Meillä on pidetty omaa sonnia mutta ennen sitä käytettiin myös faban seminologipalveluita.

Kun lehmää hankitaan kotitarvekäyttöön, suosittelisin ostamaan valmiiksi lypsyssä olevan lehmän. näin välttyy pitkältä kasvatusajalta vasikasta hiehoksi ja siitä lehmäksi ja välttyy siltä sodalta, jonka usean kantturan kanssa saa käydä lypsypuuhia aloitellessa. Monille tulee yllätyksenä, että vaikka itse tuttipullolla ruokittu vasikka paijataankin ihan parhaaksi kaveriksi, niin lypsyn aloitus voi silti olla melkoista vääntöä. Noh, tokkopa muutkaan kaverisi ilahtuisivat jos kävisit yhtäkkiä tisseihin kiinni..
Samalla voi jo lehmää ostaessa tarkistaa, millainen utarerakenne lehmällä on, joillain on konelypsyn takia vetimet "jalostuneet" hyvinkin pieniksi ja se tekeekin käsinlypsystä todella työlästä! isoista vetimistä on helpompi lypsää käsin.

Kenenkään toisen on kuitenkaan mahdotonta kertoa, kumpi maidontuottaja sopii juuri teidän perheeseenne. Kummassakin on hyvät ja huonot puolensa mutta kaikki on kuitenkin asenteesta kiinni, kyllä joka pulmaan ratkaisu löytyy ja homman saa pelittämään jos haluaa. Mikset sitten hankkisi vaikka molempia?



                                    Mielikki auttamassa lypsyssä



                                         Kesäaikainen lypsypaikka










Me käytämme sekä vuohen,-että lehmän maitoa ruoanlaitossa, leivonnassa, kahvissa ja ruokajuomana. Vuohenmaidosta tulee maailman ihaninta jugurttia ja lehmänmaidosta paras pulla! Kyllä se kauppalaskussa ja etenkin kassissa tuntuu, kun voi jättää maidon ostamatta!




Itse juomme maidon "raakana", mutta lapsillemme ja vieraille pastöroimme sen. Se tapahtuu kotioloissa kätevästi kuumentamalla maito kattilassa noin 75 asteeseen ja jäähdyttämällä sitten nopeasti kylmävesihauteessa. Maidon maku ei tässä muutu, mutta mahdolliset bakteerit kuolevat. Kunhan lapset kasvavat hiukan, niin rohkenen varmasti tarjota heillekkin maidon sellaisenaan, mutta nyt olen halunnut olla mieluummin liian tarkka kuin katua jälkeenpäin. Ja onhan se oman onnellisen lehmän maito silti parempaa, vaikkakin pastöroituna, kuin kaupan maito joka käsitellään monin eri tavoin ja poistetaan rasvaa ja joka kulkee pitkän matkan navetalta meijeriin ja kauppaan ja siitä ruokapöytään. Oman lehmän ja vuohen maito pääsee heti käyttöön. Emme käytä yli 3 päivää vanhaa maitoa ollenkaan, tosin harvemmin maitoa juuri jää edes seuraavalle päivälle, niin hyvin se tekee kauppansa lasten kanssa. Ja jos jotain jää, voi siitä vaikka tehdä piimää kanoille ja ankoille!




Että ei muuta kuin tekemään haaveista totta ja maidon läträykseen, ihan jokainen kykenevä!

keskiviikko 12. huhtikuuta 2017

Mansikin ottolapsi

Kerrottakoon ensin että minun ja Mansikin lypsypuuhat ovat lähteneet erinomaisesti käyntiin! Enää ei tarvitse viritellä mitään parrenkavennuksia tai kytkentänarun lyhennyksiä. Potkurautaa käytän edelleen, varmuuden vuoksi. Mutta Mansikki rentoutuu kivasti lypsyllä ja seisoo kuin tatti paikallaan, voin asettaa sangon maahan ja lypsää kaksin käsin. Maitoa tulee aamulypsyllä kolmisen litraa ja illalla hiukan vajaa 3 litraa. Meidän perheen tarpeiksi jo oikein ruhtinaallisesti. Joskin kyllähän maidolle menekkiä keksii jos sitä joskus enemmänkin tulee, jos vaikka olisi kaksikin lypsylehmää.. niinpäniin, nyt on sitten toinen lypsikin alku jo kasvamassa. 

Kävi nimittäin niin, että poistolistalta moneen kertaan säälistä jättämäni kiukkuinen kyytönretale Kaakao poiki toissayönä vasikan. Kaakao on tulisieluinen, kova potkimaan milloin mistäkin syystä ja herkkä tulemaan myös päälle. Emolehmänä Kaakao on kuitenkin ollut oikein hyvä. Se on jättänyt tähänasti vain sonnivasikoita. Nyt tuli kuitenkin lehmä. Minä sitä jo sonniksi luulin, kun vasikan napa näytti alkuun erehdyttävästi sonnin vehkeiltä   :) 
Tämä vasikka on melko mielenkiintoinen yhdistelmä. Emänään puhdas kyyttö, isänään länsisuomalaisen sonnin ja pohjois-suomalaisen lehmän risteytys. Tässä vasikassa yhdistyy siis kaikki suomen omat lehmärodut! Lisäksi pikkuinen on ihan lumoavan kaunis. Mutta kaikki ei sujunutkaan ihan niin hyvin. Ensimmäisenä iltana pohdin, onkohan vasikka saanut maitoa kun oli niin viluisen ja väsyneen oloinen, enkä ollut nähnyt sen käyvän tissillä. Tuon emon lähelle ei kuitenkaan juuri poijittua ollut mitään asiaa, joten päätin katsoa tilannetta aamulla uudelleen, onhan tuolla emällä ollut jo monia vasikoita jotka se on itse hoitanut. Aamulla pihaton pahnoilla odotti entisestäänkin uupuneempi vasikka ja emä joka ei ollut pientänsä näkevinäänkään. Kun vasikka hätisteltynä nousi ja lähestyi emoaan, väisti emo taas kauemmas. Seurailin vielä hetken, mutta iltapäivän puolella tein päätöksen ottaa vasikan emoltaan pois. Kannoin väsyneen vasikan navettaan, parsien edessä olevaan käytävään, tein heinistä lämpimän makuupaikan ja hieroin vasikkaa että sain sitä lämmitettyä. Lähdin maatalouskauppaan ostamaan maitorehua ja tuttipulloa. Lypsin tuttipulloon kuitenkin ensin Mansikin lämmintä maitoa. Vasikka ei jaksanut yhtään imeä isosta tutista, joten hain vielä sisältä ihmisvauvan pullon ja täytin maidolla. Aikamme puljattuamme pikkuinen hoksasi idean ja alkoi kokoajan hanakammin imeä. Lypsin pulloon uudet maidot ainakin neljästi. Mansikki innostui pikkuisesta niin kovasti, että nuoli sen ihan märäksi ja piti vasikalle hassua ääntä. Myöhemmin päästin vasikan suoraan Mansikin tissille ja mitä kummaa!?? Mansikki antoi vasikan imeä. Mansikki rakastui vasikkaan ja otti sen ihan omakseen! Nyt se suojelee ja vahtii pientä ja tarkkailee jokaista liikettä. Ehkä meillä sitten olikin vain onnea matkassa! Vasikka vahvistui iltaan mennessä silminnähden ja nyt jo pomppii ja riekkuu iloisesti. Nimekseen pikkuinen sai Mielikki. Mielikki siksi, että vasikka on jo rotunsa, saatika ulkonäkönsä puolesta oikein mieluinen.

Mielikin oikea äiti voi hyvin. Sen utareista maito on hävinnyt itsekseen, se on rauhallinen ja syö hyvin. Ei ole ääntäkään päästänyt huhuillakseen vasikkaansa. Mansikki sensijaan mölyää kuin heikkopäinen jos Mielikki siirtyy pois hänen turpansa alta. Näin pikkuinen lehmänalku sai siis uuden emon, ja Mansikin maito sai ihan uuden tarkoituksen. Ja niinkuin minun piti pitää vain yksi lehmä kotitarvelypsikkinäni, mutta nyt suunnitelma on jo selkeä; Mielikistä tulee taloon toinen lypsylehmä, Mansikin ystävä. Tai tytär. Ihan miten vaan ☺ 

                               Mielikki syntyi pihattomökkiin emolehmälaumaan

                                          Ja Mielikki uuden äitinsä Mansikin kanssa

                                              Niin kaunis pikkuinen!