lauantai 2. helmikuuta 2019

Talven kuulumiset & tulevan kauden suunnitelmat

Heipähei vaan pitkästä aikaa! Tämä blogi on nukkunut taas sikeää talviuntaan, mutta nyt starttaa uusi omavaraisuusbloggaajien yhteyspostausten sarja, joten herätelläämpäs tämäkin unikeko taas eloon!
Meillä arki pyörii edelleen niin tiiviisti näiden kahden taaperon ympärillä, plus että kova pakkastalvi on järjestänyt kaikkea kivaa tekemistä putkien sulattelusta koko päivän kestävään tulien pitoon ja alkoivatpa uudet vuohetkin poikimaan juuri kovimmilla paukkupakkasilla niin on tallia viritelty patterein ja ovimatoin aina vaan lämpimämmäksi.






Lisäksi täällä on kovasti yritetty saada lehmää "siunattuun tilaan", mutta tälläkertaa ollaan saatu kokea useampi epäonnistuminen ja taitaapa jäädä tällä kaudella oma lehmänmaito vain haaveeksi. Vuohenmaitoa onneksi luulisi piisaavan, meille tuli viisi uutta kuttua tosiaan, ja kaikki odottivat kilejä jo tullessaan, pari kiliä on jo syntynyt ja lisää tulee hetkenä minä hyvänsä! Omia vuohia oli ennestään kolme, joista yksi jo onkin lypsyssä ja toinen poikii pian. Äkkisältään tuumaten pitäisi siis olla kesäksi ainakin kuusi kuttua lypsyssä, ehkä seitsemän. Siinähän sitä jo maito sitten piisaakin.








Sonneja on tällähetkellä kasvamassa omiin lihantarpeisiin jo neljä. Yksi on tosin vasta pullovasikka ja yksi alkaa olla täysikokoinen, kaksi siitä välistä. On siis lihaa tiedossa useammaksikin vuodeksi.



Kanoja tilasin toukokuuksi 20 kpl, pistin vanhat kanamme syksyllä pois, joten talven olemme kärvistelleet kaupan munilla ja kyllä on aina yhtä lattea tunnelma iskeä pannulle niin haalean kalpea muna! Omissa munissa keltuainen on ihanan kirkkaan keltainen. Ja makukin ihan toinen!

Multasormet syyhyävät jo ihan kamalasti ja lasken päiviä kun voi alkaa esikasvatuspuuhiin. Yksi uusi pikku kasvimaalohko odottaa ensimmäisiä vahvan maan kasvejaan, niimpä pääsemme kasvattelemaan muhkeita kurpitsoita ainakin! Vanhaan lohkoon laitetaan ainakin perunaa, mansikkaa ja hernettä. Ja kuten muinakin vuosina, tämähän tulee taas kevään korvalla riistäytymään täysin lapasesta ja taimipotteja notkuu kaikki pöydät ja tasot täynnä, ja huomattavasti useampaa lajia kuin oli tarkoitus   :)

Tavoitteena olisi saada oma kasvihuone ja panostaa muutenkin kasvimaahan ja vihannesten, marjojen ja hedelmien kasvatukseen. Ja se kanala! Josko noiden kahdenkymmenen kanan kanssa ei sitten tämäkään emäntä joutuisi enää elämään munanpuutteessa   ;)

Muutoin on tällä tiluksella elelty ihan leppoisaa elämää lasten ja eläinten kanssa, haaveillen ja suunnitellen. Mitään ihmeellistä ei olekkaan tapahtunut eikä toivottavasti hetkeen vielä tapahdukkaan, selvitään nyt ensin tästä talvesta!










Lopuksi vielä lista muista blogeista jotka osallistuvat yhteispostauksiin, käykääpä kurkkaamassa:




































maanantai 2. huhtikuuta 2018

suunnitelmat etenee

Seuraa taas jokakuinen yhteispostaus, jolloin joukko omavaraistelu bloggaajia kertoilee 2018 vuoden tavoitteiden ja haaveiden toteutumisista tai takkuiluista, ollaanko pysytty suunnitelmassa vai pissiikö koko homma..

Katsotaanpa siis miten menee täällä meillä!


Vuohenmaitohanat aukesivat! Kumpikin kuttu poiki, toinen kaksi päivää sitten ja toinen tänään. Unna kuttu sai ensin yhden pukkikilin ja Kerttu ponnisti maailmaan kolme pikku riiviötä, kaksi pukkia ja yhden kuttukilin. Tokikaan varsinaisiin lypsypuuhiin ei vielä päästä, mitä nyt Unnalta vähän olen toista puolta tyhjäillyt kun kili juo vain toisesta. Kertun maito uppoaa kyllä kolmosiin kokonaan. 
Mutta silti, maitohanat ovat nyt kummallakin auki ja tarkoitus olisi pysytellä useampi vuosi yhtä kyytiä maidossa, ilman välipoikimisia.

Maitorintamalle kuuluu hyvää muutenkin! Saimme vastustamattoman tilaisuuden kasvattaa lehmälaumaamme yhdellä kiltillä itäsuomalaisella, jonka vasikan toinen lehmä oli "varastanut" ja tämä kaipasi nyt lypsäjää kahdesti päivässä. Niinpä viime lauantaina, yhdentoista huitteissa illalla mulliexpressin auto kurvasi pihaan, parkkeerasi tallimme eteen ja laski kyydistä komean valkoisen lehmän LUMIVALGUEN.  Walge, kuten Oona lehmää alkoi kutsumaan, pääsi heti suoraan autosta noustuaan lypsylle ja siitä lähtien on aamu,-ja iltalypsy tahdittaneet arkeamme.


Minä lypsän, ja perinteisesti siis käsin. Maitoa tulee kymmenisen litraa päivässä, hiukan yli ehkä, en ole mittaillut. Walge on kiltti ja helppo lypsää, mutta pidän potkurautaa löysästi lonkalla kaiken varalta, vasta kun ollaan pari päivää toisiimme tutustuttu. 
Yöt Walge on tallissa lämpimässä, Oilikki vasikan viereisessä karsinassa, Mielikki hieho jouduttiin siirtämään emojen sekaan kun se niin kovin Walgea kiusasi. 
Päivisin ulkoillaan, mutta Walge on vielä hiukan ujo ulkoilija. Eiköhän tuo siitä innostu kun alkaa kevätaurinko enemmän lämmittämään. 





Ja maidostahan ollaan tehty vaikka mitä! Tänään tein maitokannujen pinnalta kuoritusta kermasta marjajäätelöä ja kylläpä tuli hyvää! 
Ruoanlaitossa ja leivonnassa maitoa kuluu paljon ja juomme myös sitä sellaisenaan. Lapsille pastöroin maidon itse, kuumentamalla sen karvan yli 70 asteeseen ja jäähdyttämällä sitten nopeasti. Tarpeetonta kenties, mutta lasten ollessa vielä näin pieniä en halua ottaa pienintäkään riskiä. Itse juon kyllä ihan raakamaitonakin.
Juustoja ja voita olisi tarkoitus opetella seuraavaksi valmistamaan. 





Eli nyt juuri tällä hetkellä, kunnes Walge joskus odottaa viimeisillään seuraavaa vasikkaansa ja on laitettava umpeen, olemme maidossa 100% omavaraisia! 
Viilit, jugurtit, piimät ym valmistuu myös kotona oman lehmän maidosta.

Mansikki lehmä, jota kesällä lypsin, halvaantui ja toipilas aikana meni umpeen. Se on nyt toipunut, mutta uudelleen maitoon saaminen riippuu onnistuiko astutus ennen sonnin teurastusta, jonkinlaisia lieviä kiimoja kun on edelleen näkynyt.. No, saa nähdä.

Viiriäisiä kuoriutui myös toistakymmentä tipua. Josko alettaisi kesällä saamaan kananmunien rinnalle myös viiriäisten munasia   :)

Malttia on tänä vuonna ollut, jopa liiaksikin! en nimittäin ole kylvänyt yhtään mitään vieläkään!!! tai no, herneenversoja ja kauranversoja ollaan syöty leivän päällä jo jonkinaikaa, mutta mitään kasvimaalle menevää en ole esikasvattanut! ehkä ostan sitten valmiit taimet. 
Kasvimaahan haluaisin tulevina vuosina panostaa tosissani, mutta nyt on vasta maan perustus puuhat lumien sulettua alkamassa, joten kasveista lienee turha liiemmälti haaveilla.. 



Moto kävi kaatelemassa vähän puita, että saadaan lääniä suurennettua ensi kesänä. Eläinten tarhoja olisi tarkoitus laajentaa ja tallin huoltopihaakin suurentaa.



Aasivarsat kasvaa ja kuukauden päästä onkin aika sanoa äitiaaseille heipat ja nämä pikku pitkäkorvat jäävät kahdestaan meille. Tavallaan ikävöin jo valmiiksi aasirouvia, mutta toisaalta helpottaahan se kun on kaksi otusta sitten vähemmän hoidettavaa.. ja pääsen sitten paremmin keskittymään näihin kahteen kullanmuruun.

Ponivarsahaaveitakin jo elätellään ensi kesälle, ja hevosvarsa syntyy muutaman viikon päästä!
On se jännää aikaa tämä kevät!





Lopuksi vielä tässä muita blogeja joiden omavaraisuus suunnitelmia kannattaa käydä kurkistelemassa:

http://www.korkeala.fi/omavaraistelua-2018-osa-3-tilanneraportti/
https://mrssinn.blogspot.fi/2018/04/puuhastaltavaa-vuodelle-2018.html
http://rakkauttajamaanantimia.blogspot.fi/2018/04/askeleemme-omavaraistelussa-42018.html?m=1
https://maa-tuskat.blogspot.fi/2018/04/omavaraisuuden-suunnittelun-kulmakivia.html
https://maatiaiskananen.blogspot.fi/2018/04/askel-askeleelta-kohti-omavaraisuutta.html
https://riippumattomammaksi.blogspot.fi/2018/04/kohti-omavaraisempaa-elamaa-2018.html?m=1
http://isontalo.blogspot.fi/2018/04/kylvokautta-odotellessa.html?m=1
http://olipakerranarki.blogspot.fi/2018/04/omavaraisuuden-kehittaminen-osa-3.html?m=1
http://kah-villakoira.blogspot.fi/2018/04/omavaraisuutta-osa-3.html
https://farmertobee.blogspot.fi/2018/04/omavaraistelua-osa-3.html

ihanaa kevättä kaikille!




sunnuntai 11. maaliskuuta 2018

Suunnitelmia tulevalle kesälle

Useat bloggaajat ympäri suomen omavaraisuuteen liittyvissä blogeissaan ovat päätyneet tekemään yhteispostausten sarjaa, johon en ruuhkavuosieni runtelemana huomannut itse tarttua ollenkaan.
Mattimyöhäisenä kuitenkin tyrkytin itseni mukaan ja nyt sitä mennään!

Olen jäänyt kelkasta kahden postauksen verran, ja koska tämä koko tempaus oli niin mielenkiintoinen ja juuri sopiva piristysruiske nuukahtaneelle blogilleni, en voinut mitenkään jättää siihen tarttumatta!  niin että täältä tullaan, rykästäänpäs pari postausta peräkkäin kiireellä!

Ensimmäinen osa, Suunnitelmat vuodelle 2018:

Tästähän vasta innostuin!
Kuten kerrottu on, elämäämme tahdittaa taaperoarki, 3v ja 1,6v ipanat pitävät vanhempansa kiireisinä. Nämä lienevät nyt niitä ruuhkavuosia, tai en ainakaan ymmärrä miten vuosista voisi enää tämän ruuhkaisempia tulla..
Mutta aina on aikaa hieman harrastella omavaraisuutta ja unelmoida!

Minulla on ollut vuosia haaveena kunnon kasvihuone. Valitettavasti olen itse peukalo keskellä kämmentä- rakentaja, joten joudun turvautumaan tämän haaveen toteutuksessa täysin ukkokultaani. Joka muuten on ylityöllistetty jo muutenkin! No mutta, lahjonta, kiristys ja uhkailu käyttöön niin eiköhän meillä tänä kesänä ole kasvihuone.
Meillähän tietysti oli jo, muutama kesä sitten, mutta menimme sieltä mistä aita on matalin ja ostimme valmiin kennomuovisen kasvihuoneen. No puun latvassahan se oli, kun juuri sinä kesänä sattui se syöksyvirtausmyrsky vierailemaan..
Eli se. Se on nyt se ykköshaave vuodelle 2018, kunnon kasvihuone!

Toisena suunnitelmana kunnon kasvimaa. Olen hamstrannut kuin suurinta aarretta hevosen lantaa jo pari talvea. ja sitähän on! Valitsin syksyllä läntin pihamaata ja siihen olisi nyt heti ajoissa keväällä tarkoitus perustaa uusi hieno ryytimaa. Olemme kaivaneet lannan joukkoon savea ja ajaneet hienoa hiekkaa hieman joukkoon. Hevosenpee on turvekarsinoista siivottua, joten turvetta on mukana reilusti.
Pitäisi siis tulla ihan hyvä. mitään pottua vastaperustettuun maahan ei tokikaan voi lykätä, ja ajattelinkin että yksi tämän vuoden suurimmista tavoitteista olisi MALTTI!
laittaisin tänä kesänä kasvimaalle hernettä ja auringonkukkaa, ikään kuin puskurikasveiksi muuttamaan maani kasvimaaksi taas seuraavaa kesää varten. Että tulisi oikeasti hyvä, ei liian vahvassa maassa kituvia taimireppanoita kuovittavaksi kompostiin syksyllä..
Ihan sadotta en kuitenkaan ajatellut jäädä.
Pieniä kohopenkkejä ja ruukkuja ilmestynee tänäkin kesänä kasvimaan ympärille ja tavoitteena on kasvatella yrttejä, chiliä, salaatteja, kurpitsaa ym.

Tänä kesänä olen pitkäjänteinen! Katson tulevaisuuteen, näen tilamme kokonaisena ja suunnittelen huolella! Niin monta vuotta on vain seuhdottu sinnetänne, nyt on aika pysähtyä tekemään asiat kunnolla. ja tämä jos joku, on ihka oikea haaste!
Sama pätee eläimiin. Koska elämme vuotta 2018 ja omavaraistelu ei ole millään muotoa pakollista tai elintärkeää, pääsemme siihen faktaan että meilläkin on "ei hyödyllisiä" eläimiä, paljonkin, mutta ne myös kuluttavat rehua, kuiviketta ja voimavaroja, sekä vievät tilaa tietysti.
Kamppailin pitkään tämän asian kanssa; onko järkevää pitää hevosta, harraste eläintä, kun sen paikalle mahtuisi kunnon lehmä. miniponeistani tai aaseista puhumattakaan!
Mutta koska voin, haluan pitää myös näitä hyödyttömämpiä eläimiä. Ilman niitä voisin toki keskittyä paljon paremmin omavaraisteluun ja kehittää sitä, mutta meidän perheeseemme vain tuntuu hevoseläimet kuuluvan. Olkoon siis niin! -ja saanpa ainakin parasta maanparannusainetta kasvimaalle!
Yhdestä ponista haaveilen edelleen työponia, jolla ajaa halot sisälle, heinät talliin, vedet laitumille.
Tämä projekti on myös yksi vuoden 2018 tavoitteista! Työajossa toimiva poni.




Poneistani nuo kaksi ovat minishetlanninponi oreja. Tuo musta, Mese, on uskomattomalla työmotivaatiolla varustettu puurtaja ja juurikin siitä haaveilen apupoika Anteroa tilan pikku hommiin. 



Talliprojekti lähti käyntiin jo viime kesänä, mutta jäi hiukan kesken yllättävänkin aikaisen talven vuoksi, joten sitä jatketaan tulevana kesänä. Talli saa betonin lattiaansa ja maalin ulkoseiniinsä.


Eläinten hankintaa pyrin välttämään viimeiseen asti. Tuntuu että mitä enemmän eläimiä, sitä vähemmän aikaa varsinaiselle omavaraistelulle. 
Tällähetkellä meillä on hevonen, kolme ponia ja kaksi omaa,-sekä kaksi hoitoaasia. 
Varsinaisina "hyötyeläiminä" on edelleen vuohemme Kerttu ja Unna, jotka poikivat parin viikon sisään ja alamme taas saada vuohenmaitoa! 
Lehmiä on 5, joista kaksi siis vasta vasikoita. Vasikoista toinen on länsisuomenkarjaa, ostimme sen isolta navetalta viime syksynä. Oilikki nimeltään. Oilikin emä on satatonnari, joten tälle vasikalle minulla on suuria odotuksia. Se voisi riittää koko meidän perheemme maitolehmäksi. Vasikoille olen ajatellut antaa myös vuohenmaitoa jatkossa. Myös Oilikki on pienenä saanut vuohenmaitoa. 







Lehmiä on vakaa aikomus vähentää. Jopa niin, että emot kokonaan pois. Tällähetkellä meillä siis on 3 emolehmän virkaa tekevää lehmää. Olemme suunnitelleet että laittaisimme ne pois, ja pitäisimme yhden tai kaksi kunnon lypsävää ja niiden vasikat aina teurasikään saakka. Nytkin yksi lihava kyyttörouva on ollut tyhjänä jo monta vuotta. Hyöty noista emoista on melko pieni verrattuna työhön jota niiden eteen päivittäin on tehtävä. Mutta mietitään ja katsotaan!

Kanoja meillä on toki pieni parvi. Viiriäisiä on 5 ja koneessa parikymmentä munaa hautumassa. Kaneja teurastettiin eilen ensimmäinen poikue, mutta tuntuu ettei sekään tunnu ihan omalta jutulta. Näitä eläinasioita pohditaan ja punnitaan siis tänä vuonna tarkoin ja mietitään miten edetään.




Tänä vuonna aion panostaa enemmän tilan ilmeeseen, sen mielekkääseen ylläpitoon. Aion pitää eläinmäärän kurissa, panostaa kasvimaahan, hedelmäpuihin ja luonnon antimiin. Aion kehittää elämäntapaamme ja katsoa sitä kokonaisvaltaisemmin. Aion myös nauttia tilanpidosta ja pitää mittakaavan sellaisena, että oleminen ja tekeminen tuo ennenkaikkea iloa ja onnea, ei pelkästään stressiä ja painetta. Tänä vuonna tämä kaikki selkeytyy. Ja yksi tämän vuoden tärkeä tavoite; blogin ylläpito ahkerammin! -ja sitähän tässä juuri tehdäänkin. Tämä bloggaajien yhteispostaussarja ilmestyy joka kuun ensimmäinen maanantai ja niin aikoo nyt tehdä tämäkin blogi! Nähdään siis viimeistään huhtikuun ekana maanantaina! 

Yhteispostauksen toinen osa (jonka siis missasin) käsitteli sitä, kuinka näissä tavoitteissa on tähän mennessä onnistuttu tai niitä on lähdetty toteuttamaan. 
Meidän tapauksessamme ainakin siemeniä on esikylvetty taas tolkuton määrä! 
Kasvimaalle sentään sitten kasveja tulossa.
Muiden osalta vaatii vielä enemmän aikaa (ja kesää! ) että päästään kunnolla niiden kimppuun. 

Tässä vielä linkkivinkkeinä muita yhteispostaukseen lähteneitä omavaraistelublogeja:

http://maa-tuskat.blogspot.fi/2018/02/askeleemme-kohti-omavaraisuutta-2018.html
http://riippumattomammaksi.blogspot.fi/search?updated-max=2018-03-09T13:59:00%2B02:00&max-results=1
http://maatiaiskananen.blogspot.fi/2018/02/askel-askeleelta-kohti-omavaraisuutta.html
http://rakkauttajamaanantimia.blogspot.fi/2018/02/askeleemme-omavaraistelussa-22018.html
http://olipakerranarki.blogspot.fi/2018/02/omavaraisuuden-kehittamissuunnitelma.html
http://farmertobee.blogspot.fi/2018/02/askeleemme-kohti-omavaraisuutta-2018.html
http://kah-villakoira.blogspot.fi/2018/02/omavaraisuutta-vain-haaveissa.html
http://ekokulta.blogspot.fi/2018/02/suunnitelmia-vuodelle-2018.html
https://www.korkeala.fi/askeleemme-kohti-omavaraisuutta-2018/
http://www.harmaatorppa.fi/2018/02/miten-aion-kehittaa-omavaraisuutta-tana.html