sunnuntai 30. syyskuuta 2012

Kaikkeen sitä hurahtaakin...!

Tavanomaistakin sateisempi syksy on pakottanut "maatilan emännänkin" sisälle lämpimään ja mitäpä muutakaan sitä pimeinä iltoina tekisi, kuin tutustuisi ihka oman blogin pitoon :)

Tässä blogissani kertoilen ennenkaikkea lammastila Villa Valtauksen kuulumisista ja eläimistä, mutta myös muusta perheestämme ja harrastuksista, unohtamatta myöskään omakotitalon rakennusprojektia ja kaikenmoisia hulluja päähänpistojani..

Ja mistähän sitä sitten aloittaisi? Jospa koittaisin aloittaa ihan alusta..

Minä siis olen ihan tavallinen maalaistyttö, tai niin ainakin kuvittelisin voivani itseäni tituleerata.. Millään karjatilalla en kuitenkaan ole varttunut, vaan pienellä maatilalla, jossa harrastelimme lapsosina muutaman hevosen kanssa. Nyt hevoset ovat kuitenkin jo olleet ja menneet ja hetken asuessani "ihmisten ilmoilla", löysin kumppaniksi samanhenkisen, ehkä hiukan erakonkin miehen, joka ei pannut pahakseen mieleen jälleen muljahtelevia ajatuksia, että maalla voisi taas olla mukavaa!

Villa Valtauksen tarina alkaa itseasiassa jo vuodesta 2007, jolloin laitoimme silloisen omakotitalomme myyntiin. Ostimme tontin keskeltä metsää hollolasta.
Olimme alustavasti suunnitelleet rakentavamme omakotitalon todennäköisesti pitkästä tavarasta, nopeasti ja helposti.
Sen pidemmälle emme elämäämme vielä juurikaan olleet miettineet, kumpikin palkkatyössä jne..

Siinä sitä sitten kaupat tehtiin puolin ja toisin, entinen kotimme löysi uuden omistajan ja me saimme kaupat tontista tehtyä. Tontti oli umpimetsää; koskematonta kuusikkoa mustikka apajineen!
Ne oli kevään viimeiset lumet vielä maassa, kun sulhoni hurautti moottorisahan käyntiin ensimmäistä kertaa tällä tontilla ja alkoi raivata lupaavalta näyttävää rinnettä tulevan torpan paikaksi.

Päivät venähtivät helposti pitkiksi ja jossakin vaiheessa mieleen muljahti ajatus muuttaa tontille asumaan, vaikkapa johonkin väliaikaiseen "parakkiin".
Kallis rivitalovuokra kun ei ollut kovin miellyttävää, etenkään kun huoneistossa ei ehditty käydä kuin pari tuntia yössä nukkumassa.
Niinpä ajatusta kehiteltiin ja lopulta löysimme itsemme kaatamasta ja mittailemasta hirsiä metsästä.
Niin ne sitten kuorittiin ja kolmessa kuukaudessa nousi tontillemme ensimmäinen rakennus, 40 neliön hirsimökki talousrakennukseksi ja rakennusajan kodiksemme.

Siinä välissä sitten taisikin hurahtaa jonkin verran aikaa, tuli isännän armeijavuosi sun muuta..
Ajatuksille toki oli aikaa silloinkin ja uuden talomme materiaali tuli päätetyksi; kun pihassa kerta oli jo yksi hirsimökki, niin miksipä ei päärakennuskin sitten olisi hirttä!

No siitä se sitten varsinaisesti alkoi, tonttimme sai nimekseen Valtaus.
Valtaukselle alkoi paistella jo aurinkokin, sen verran oli metsää ympäriltä kaadeltu ja koneet jylläsivät tulevaa talonpohjaa tasaiseksi.

Nyt, tasan neljä vuotta tuosta jännittävästä hetkestä, voin kertoa rakkaat lukijat, että tie oli yhtä kivinen kuin oli tonttikin! (jopa rakennuspiirtäjämme kehui,että osasinpas löytää koko pitäjän kivisimmän tontin..)
Yli 300 valtavaa tukkia on metsästä raahattu omien traktorien avulla, kuorittu kotipihassa omin pikku kätösin vanhanajan petkeleellä, kuorimaraudoilla ja rälläkkä-kuorimakoneella.
Ne on jokainen yksitellen moottorisahalla kehikkoon sovitettu.
Reilun 200 neliön torppa seisoo nyt jylhänä rinteen päällä, katto on valmis ja ikkunat ja ovetkin jo paikallaan.. - vaan muuttoon menee vielä jokunen tovi.
Onneksi jäljellä olevissa hommissa minäkin pystyn jo enemmän auttamaan ja mikä parasta, nyt saa alkaa pohtimaan jo niitä jänniä sisustuksellisia juttuja! :)
Rakennus puuhat siis jatkuu vielä.








On tässä ollut silti muutakin elämää kuin vain rakentelua!
Perustin kennelnimen Honkaherran, ja olen kasvattanut jokusen metsästyslinjaisen beaglen pentueen.
Lisäksi meillä syntyi myös ihastuttavia kotikoira villiksiä, kunnes lopulta turhankin ovela ja innokas isäuros, jo aiempaan kotiimme muuttanut Pörri joutui luopumaan "sukukalleuksistaan" ;)
Tällähetkellä siis rakennustyömaatamme vahtii yksi leikattu poika villis, neljä kaunista tyttövillistä, cihuahua neiti, sekä jo eläkkeellä oleva beaglepariskunta. Kenneltoimintamme on toistaiseksi loppu ajanpuutteen ja muiden harrastelujen vuoksi, ja tietysti koska hauvavauvamme eivät oikeastaan enää ole kovin vauvoja, vaan pikemminkin jo elämäsä ehtoopuolella.

                                                   Honkaherran Amoriina tutkii saalistaan

                                          Amoriina ja muutaman tunnin ikäinen vauva <3


                                          Villisvauvoja

                                                      Chamaemorus Belle Bebe "Bella"

                                                       Nala

                                                     Caro

                                          Pörri

                                           Minimii


                                                    Bella


                                                  Eräkaveri Paxi, "Remu"


Ainahan minä olen ollut eläinrakas ja koirat ovat kuuluneet elämääni jo pikkutytöstä saakka!
Toki tunnustaudun myös hevoshulluksi, ja oikeastaan kaikki eläimet ovat mielestäni ihania.


                                                    mummolan kissa ja minä noin vuoden vanhana :)

Ravihevosia harrastin useita vuosia ja koulutukseltani olen hevostenhoitaja ja ravivalmentaja.
Pätevyys löytyy myös kengitykseen ja hevoshierontaan, vaikka ne taidot saattavatkin olla pahemman kerran ruosteessa..
Minulla on myös kolme omaa lämminveristä kasvattiakin.


                                                 

Haaveissa tietenkin vielä on palata takaisin hevosurheilun pariin, kunhan aika ja elämäntilanne sen taas paremmin sallii.





2 kommenttia:

  1. Ai että millanen talo! Meidän hirsitalo ei kyllä vedä vertoja tuolle! Kateeks käy..

    VastaaPoista
  2. voi kiitos! kun vaan joskus saisi valmiiksi asti, viisi vuotta ollaan jo rakenneltu eikä loppua näy :D
    tosin, nyt jo sisähommissa, on sekin helpottavaa että se kamala,kamala,kamala hirsityö vaihe on ohi!!!!

    VastaaPoista