sunnuntai 30. syyskuuta 2012

taas täällä!

noniin, taas jatketaan! hetken kävin kaivelemassa tallin nurkassa homehtuneita ikivanhoja hevoskamoja, ajattelin näin sadepäivinä vielä ne pestä ja tutkia löytyykö mitään käyttökelpoista pakattavaksi siistimmin laatikoihin, tiedä häntä vaikka joskus tarvitsis.. ;)
ihan älytön määrä sekkejä, kumibutseja,silmälappuja,pinteleitä.. mutta löyty kaksi satulaakin, ehkä niistä vielä uusilla täytteillä jotain saisi, rungot tuntui olevan ehjät.

Nojaa, mutta jatketaanpa taas siitä mihin jäätiin:
Eli nyt on kerrottu jo miten lampaat tuli taloon (tai ei nyt taloon, vaan lampolaan..)
Sitten siirrytään muihin eläimiin. Eli kuudenkymmenen uuhen hoidosta jäi vielä rutkasti aikaa ja koska heinätkään eivät talven aikana huvenneet liiaksi, niin päätettiin sitten hiukan laajentaa eläinkantaamme; ostimme kaksi nuorta kyyttöhiehoa!

Sekin oli hurja reissu! maatalousopistossa aikoinaan olin tottunut perus lypsylehmiin, onko ne nyt niitä ayshirejä? kyytöt olivat aikalailla uusi tuttavuus.
hevostrailerilla mentiin taas. Perillä isäntä ja emäntä esittelivät auliisti tilojaan ja eläimiään.
Lampaita oli sielläkin, samoin komeita kukkoja ja kanoja vapaana pihamaalla.
Sonnit olivat aivan järkyttävän pelottavan näköisiä!
no, nämä meidän hurjat oli otettu navettaan laitumelta jo aamulla ja sidottu kiinni riimuilla tolppaan, että eivät livistä minnekkään ennen kauppoja.
Ihastuttavia neitejä kumpainenkin, mutta voi taivas mitä sisupusseja ja sanoisinko jopa känkkäränkkiä! Siinä onkin mammalle työmaata että nämä kesyttelee! :)
Isäntä alkoi taistella ensimmäistä hiehoa kyytiin meidän isännän kanssa, me emännät pysyteltiin hiukan kauempana..
voi herttinen mikä ryminä!
Isäntä kysyi että kai meidän köydet on sitten vahvoja, että jos ne pääsevät trailerissa irti, niin ne voivat tulla takaluukusta läpi. No nyt kotimatka jännittikin sitten pikkusta vaille helevetin paljon!
Onneksi matka ei ollut pitkä ja sujui itseasiassa tosi hyvin.

Kyytöt kotiutuivat hetimmiten ja alkoivat pikkuhiljaa nekin kesyyntyä, vaikka edelleenkään ne eivät aivan helpoimmasta päästä ole käsitellä.. mm sorkkien leikkuuta varten ne on rauhotettava!

Eipä aikaakaan kun oltiin matkalla jo toiselle "lehmäreissulle".
Tälläkertaa matka oli pidempi ja määränpäässä meitä odotti lopettelevan kotieläinpihan pari vuotias lapinlehmähieho. Tämä tapaus oli huomattavasti säyseämpi kuin kyytömme, ja kulki narussa kuin koira konsanaan. Matka meni hienosti, ja uusi tulokas otti määrätietoisen rauhallisesti johtajan roolin pikkuruisessa lehmälaumassamme!



                                         Lumi, Halla ja Taika

Kerrottakoot sen verran nykyhetkestä tähän väliin, että kaikki kolme hiehoa siemennettiin, mutta mitä ilmeisemmin pikkuruisin Taika jäi tyhjäksi ja Lumi sekä Halla odottavat "esikoisiaan", laskettuaika onkin jo viiden viikon kuluttua!

Nyt on siis kuultu jo lehmienkin rantautuminen tilallemme.
Seuraavaksi tulivat siivekkäät: Iittiläisiä maatiaiskanoja hain säilyttäjältä orimattilasta.
Upeat kanaset ovat lisääntyneet ihan omine neuvoineen, kanat ovat siis innokkaita hautomaan ja hoitamaan itse tipusensa! Tällähetkellä pihalla vapaana kuopsuttelee parisenkymmentä kanaa tai kukkoa, joista osa tosin tulee päätymään, niin ikävältä kuin se tässä ehkä kuulostaakin, lautaselle.



 Muita lintuja on sittemmin pikkuhiljaa hivuttautunut meille, uusimpina tulokkaina hanhikolmikko

                                         kuoriutumisesta uupunut kanantipu

                                          ..ja samainen tipu kuivuneena!

                                          ankat Akseli ja Elina

                                                    nuoriherra kalkkuna

                                          helmikanat

                                          viiriäisenmunat ovat suurta herkkua!

                                          ja kalkkunanmunista tulee tällaisia!

                                          viiru rouva

                                          Hanhet


                                         kukko kulkee vahtimassa pihapiiriä ja lähimetsää

Olen myös innokas "hautoja" ja olen hautonut onnistuneesti tipuiksi viiriäisen,kanan,kalkkunan,sorsan ja helmikanan munia. Nykyisin koneeni on aika ajoin tyhjilläänkin, kun kanojen alle voi vaivihkaa sujauttaa muidenkin lintujen munia :)

Se siis linnuista. Lisäksi meiltä löytyy pienoinen "kaniyhdyskunta":




Neljä kaninaarasta, sekä yksi uroskani asuvat suurensuuressa aitauksessa, saaden kaivaa maan alle tunneliverkostojaan. Tässä vaiheessa lienee jo paikallaan kertoa, että pyrimme omavaraistalouteen, ja aika ajoin myös kanejen jäkikasvu päätyy perheen ruokapöytään.
Kanit ovat rodultaan belgianjätin ja ranskanlupan, sekä valkomaatiaisen risteytyksiä.
Niiden kasvukyky on hyvä ja ne ovat erinomaisia lihakaneja.

Tänä kesänä (2012) saapui ensimmäiset kesäpossut!
Syltty, leikattu karju eli leikko, on tulevan joulumme kohokohta, mutta emakko Sutu sen sijaan jää kotitarve emakoksi pitämään meidät jatkossakin sianlihassa, eli porsimaan sillointällöin pahnueen.
Emakolle kaverin virkaa pitää minipossukarju Vihtori.

                                          Tullessaan possut olivat noin 30 kiloisia..


                                          Ja syksyllä kokoa oli jo vaikka muille jakaa! :)

                                          Tässä Vihtori mussukka <3

Nyt jo hirvittää ajatus, että syksy on jo näinkin pitkällä ja kohta koittaa Syltyn lähtöpäivä..
Olen ikäväkyllä kiintynyt siihen hirveästi, vaikka kuinka koitin asennoitua siihen että se päätyy paataan. Onneksi sentään Sutu ja Vihtori jäävät jäljelle, muuten en varmaan kestäisi!
Possut ovat muuten todella älykkäitä ja oppivaisia otuksia, fiksumpia kuin koirat! Ja todella siistejä.
Kostean lätin ne vaativat kesällä, missä rypeä ja viilentää itseään. Mutta pesäkoppi (karsina) säästyy siistinä, olkia ei edes tarvitse vaihtaa jos possut pääsevät ulos tarpeilleen.

Muitakin eläimiä odottaa jo nurkan takana päiviensä pää.. Monia nuoria kukkoja, tämän kesän poikasia, jotka ovat ehtineet jo miehen ikään ja alkavat nahistella keskenään. Samoin muutamaa sorsaa sekä noin kuuttakymmentä pässikaritsaa.
Se on aina ikävää, mutta toisaalta voisin yhtyä kuulemaani sanontaan: "älä koskaan syö ketään ketä et tunne".  Nämä eivät ainakaan ole antibioottilihaa, tai ahtaissa tuotantotiloissa tehdasmaisesti kasvatettuja. Näillä eläimillä on mahdollisimman luonnonmukainen, hyvä elämä, ne savat toteuttaa luontaisia vaistojaan mm tonkimalla,rypemällä,laiduntamalla, hautomalla itse poikaset tai uimalla pihalammessa.. Niillä kaikilla on runsaasti tilaa liikkua ja ne hoidetaan yksilöllisesti rakkaudella.
Kun lopetus vielä tapahtuu nopeasti ja kivuttomasti, omassa tutussa ympäristössä, saamme pöytäämme stressitöntä, maailman parasta lihaa.
Olen kuullut jonkun pohtivan, eikö ole epäeettistä hoitaa eläintä kuin perheenjäsentä ja sitten tappaa se ruuaksi. Mielestäni ei. Jos eläin jokatapauksessa joutuu ruokapöytään, pitäisikö sitä sitten sen lyhyen elämän ajan kohdella huonosti? Eikö eläin saisi nauttia elämästään ennen kuolemaa?!
Jokaisella toki saa olla oma mielipiteensä, mutta jos syö lihaa, ei siitä luulisi olevan haittaa, että liha on peräisin onnellisesta, vapaana tai lähes vapaana kasvaneesta eläimestä.
Minulle jokainen eläin, myös tuotantoeläimet, ovat parhaita kavereita ja perheenjäseniä, vaikka aionkin ne aikanaan syödä!






Ei kommentteja:

Lähetä kommentti