keskiviikko 14. marraskuuta 2012

Marraskuun marinoita..

Ohho, kylläpäs aika onkin hujahtanut sitten viime kirjoittelun!
Pahoittelut siitä, ja yritetäänpäs tästä lähtien päivitellä tapahtumia hiukan tiuhemmin.

Kiirettä siis on pitänyt, talon rakentelu edistyy hitaasti mutta varmasti ja tuhat muutakin työmaata kutsuu lähes päivittäin. Taisinkin jo kertoa (vai kerroinko..?) että niistä pelätyistä teurastuksista sitten selvittiin! Lampaat menivät jo aika rutiinilla, 6 pässikaritsaa siis pistettiin omaan pakkaseen ja 46 muuta karitsaa suuntasivat teurastamolle ja ne löytänevät tiensä sitten kaupan hyllyyn.
Syltty sikakin on ollut pois päiviltä jo kotvan, toimenpide oli kuulemma ollut oikein nopea,kivuton ja siisti, joten ehkä minäkin sitten voin jouluna hyvin mielin kinkkua maistella.
Kalkkunatkin päätyivät "vihreämmille niityille", tai minne ne nyt sitten lentävätkään maallisen taipaleensa päätyttyä. Kanoja jäi 10 ja kukko tottakai, mutta hunsvotit ovat nyt jollain ihme syyspaussilla, munia emme siis ole saaneet edes maistiaisiksi yli kuukauteen!
Samoin pihistelevät viiriäiset ja helmikanat muniaan, ehkäpä pitää tuonne kanalaan viritellä tehokkaampi valaistus jotta saadaan lintuset taas munintatuulelle.

Ankat, sorsat ja hanhet ulkoilevat vielä kauniina päivinä (tai no sanotaanko vähemmän kamalina päivinä, kauniitahan en edes muista koska olisikaan ollut!)

Emakko Sutu jatkaa armotonta kasvuaan, leuan alla heiluu jo mukava rasvakerros ja eipä nuo kinkutkaan enää niin kiinteät ole :)
No, kesällä sitten kirmataan talven aikana kertyneet kilot tiehensä, antaa rouvan nyt syödä kun kerta kelpaa.
Vihtori minipossu on myös kasvanut jonkin verran, ja nuoren herran hormonitkin ovat tainneet heräillä, sen verran aktiivista on aidan raosta Sutun kosiskelu ja saattaapa tuo toisinaan yrittää myös kumisaappaan varteen hypätä :D

Lampolaankin kuuluu vihdoin taas hyvää, hiukan aiheutti pässipoika huolia, mutta taidetaanpa niistäkin selvitä. Eli ahvenanmaanlammaspässimme Hemi, joka asusti uuhilauman keskelle rajatussa karsinassa, vierustoverinaan myöskin "yksityiskarsinaan" teljetty suomenlammaspässi Bruuno, päätti haastaa väliaidasta huolimatta itseään puolet isomman Bruunon taistoon ja oli yöllä hajottanut komeilla sarvillaan aidan niin että olivat ehtineet hieman jo otella pässien kesken. Bruuno tietysti rotevan ruhonsa ansiosta ei ollut tilanteesta juurikaan hätkähtänyt, mutta pikkuruinen ja sinnikäs Hemi oli pää verisenä haastanut aina uudestaan ja uudestaan Bruunoa taistoon.
Onneksi temuamista ei ehtinyt kestää kauan, kun huomasimme tilanteen ja kiiruhdimme hätiin.
Mutta niin oli, ettei minkäänmoinen väliseinä tai aita enää hillinyt Hemin taistelutahtoa, joten laitoimme sen uuhiensa kanssa nyt samaan, uuhet ovat kaikki tiineitä, joten ei kai pässistä niiden joukossa juuri haittaakaan olisi. Noh, Hemi osoittautui pian muuttuneeksi mieheksi, vielä kesällä se oli kohtalaisen hyvä kumppani uuhileen, mutta nyt se pakotti uuhet sumppuun ja raiskasi niitä yksi toisensa jälkeen ja uhrin ja hänen väliin joutuneet muut uuhet saivat välittömästi tuta pässin sarvista!
Jäähyhän siitä seurasi, nyt on poika totaalisesti eristettynä muista elollisista olennoista kunnes keksimme mikä rajun rakastajan kohtaloksi päätetään.

Noh, mutta kuuluu tänne hyvääkin, eikä suinkaan pelkkää teurastusta ja pässitappeluita!
Nimittäin marraskuun ensimmäisellä viikolla kaunis Lumi lehmämme poiki esikoisensa, terveen ja iloisen sonnivasikan!
Viikko sen jälkeen myös Hallan esikoinen syntyi, aivan hurmaava pikku kyyttö sonni!
Nyt on sitten pikkupojat jo oppineet pukittelemaan, juoksemaan pää viidentenä jalkana ja maisteleepa ne jo hiukan kiinteää ruokaakin! Halla on pikkuisestaan hyvin tarkka, niinpä hoitajalla on oltava silmät selässäänkin Hallan karsinaan mennessään, itse jouduin äitilehmän aitaa päin puskemaksi kun varomattomasti menin alusia lisäilemään.
Lumi sen sijaan antaa kyllä meidänkin hoitaa poikaansa, ja olemme myös käsin lypsäneet siltä maitoa perheemme tarpeisiin. Maitoa liikenisi vaikka kuinka, mutta haluan että vasikalle riittää varmasti tarpeeksi, joten "vedän välistä" vain noin pari litraa päivässä.
Mutta se riittääkin meille mainiosti! Nyt on leivottu oman lehmän maitoon rieskoja, pannukakkua, lettuja ja leipäjuustoa ja perunamuusikin maistuu aivan taivaallisen hyvältä raakamaitoon tehtynä!

Tässäpä vielä vasikka onnea valokuvien muodossa:

                                            Kyyttölehmän poikiminen käynnissä


                                          Vastasyntynyt kyyttösonni


                                          Ensi askeleita





                                                 
                                          
                                               ....muuuuu....

                                           Lapinlehmä Lumi ja sonnivasikka

                                          Ensimmäinen maitoryyppy


                                                



Kolmas lehmämme Taika vaikuttaisi edelleen jääneen tyhjäksi, mutta jos nyt sattuisikin tiine olemaan, niin laskettuaika on sillä vasta jouluaattona.
Sitä ei ole ultrattu, koska Taika on lehmäkolmikon "hankalin luonne" :)
Niinpä sen tiineys on vain silmämääräisesti arvioitavissa.

Sitten jäämmekin odottelemaan tapahtuuko jouluna mitään ja tammikuussahan alkaakin jo lampaiden poikimiset, ja niitähän sitten riittää!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti