keskiviikko 28. marraskuuta 2012

Muutoksen tuulet puhaltelevat!

Nyt on ollut mietintämyssy päässä ja tiukasti jo monta monituista päivää!
Saimme "tilin" neljästäkymmenestäneljästä teuraaksi myydystä karitsasta, ja hämmästyin sydänjuuriani myöten, kuinka onneton se oli!
Ei kyllä kannata lihan myynti tänä päivänä, ei sitten kertakaikkiaan!
Ellei sitten pysty sitä suoramyynnillä myymään, mutta siihen tarvitaankin sitten jo paljon enemmän aikaa ja hankintoja, kun pitää miettiä kylmäketjua ja muita juttuja.
Lisäksi meillä osa karitsoista jäi melko pieniksi, nelosina syntyneellä on jo valmiiksi paljon kasvussa kirittävää, ja vielä kun oli tällainen kesä, että lampaat mieluummin kököttivät katoksessa kuin söivät laitumella..
No, kuitenkin, tässä nyt on jouduttu hiukan miettimään kannattavuus asioita lampaan pidon suhteen ja tultu lopulta siihen tulokseen, että lisäämme mieluummin kyyttöjä ja ryhdymme panostamaan enemmän naudanlihan tuotantoon.
Niinpä nyt onkin suurinosa uuhistamme myynnissä, 53 uuhesta kotiin jää vain kymmenkunta, plus tietysti pässi. Hankalaluontoisempi Hemi pässi saa jäädä kotiin, ja herrasmies Bruuno muuttaa uusille tiluksille, uusien morsianten keskuuteen.

Päätös kyllä tuntuu pahalta, tavallaan. Ehdin niin jo tottua tähän lammastilallisen elämään, mutta koska tuo suoramyynti suuremmassa mittakaavassa ei innosta, on pakko tehdä nyt muutoksia.
Lehmien onnistuneet poikimisetkin innoittivat vielä entisestään tuohon lehmäpuoleen, no, kokeillaan nyt mennäänkö ojasta allikkoon!

Kotiin jäävät uuhet valitsin iän ja luonteen perusteella.
Tiineet uuhet saavat lähteä uusiin koteihinsa poikimaan, mutta keväiset karitsat jäävät kotiin.
Niistä kasvakoon meille oma pikkuinen kotitarve laumamme!
No,ihan ilman syntymän ihmettä emme varmaankaan jää, joukkoon jäi nimittäin Tähti uuhi, joka on siis jo aikuinen rouva, hän päätyi jäämään upean villanlaatunsa ja erinomaisten emo ominaisuuksiensa vuoksi. Tähti on astutettu Bruuno pässillä, ja odottelen sen poikivan tammi-helmikuun tietämissä.
Lisäksi Bruuno pässin kaksi hieman yli vuotiasta uuhikaritsaa jäi. Nämä olivat kesän Hemi pässin kanssa, joten voi sieltäkin vielä karitsoita tupsahtaa.
Loput ovatkin sitten näitä keväisiä.
Kotiin jäävän uuhilaumamme tarkoitus tulee olemaan karitsanlihan jatkuvuuden takaaminen omaan ruokapöytäämme, sekä myös eloon voidaan karitsoita jonkinveran myydä tulevaisuudessa, vaikka ihan kotitarve,-tai lemmikkilampaiksi!
Oikeastaan ihan hauskaa, nyt kaikilla lampaillamme on nimet ja tunnistan ne toisistaan heti ulkonäön perusteella. Tämä iso lauma kun tosiaan tuli meille aikuisina, uuhet olivat arkoja ja nimettömiä.
Nyt tuntuu jotenkin "inhimillisemmältä" tuo lammaskatras.
Uuhet siis ovat Tähti, kropaltaan valkoinen, mutta pää ja jalat mustanharmaat. ikää kolme vuotta.
Riepu, ruskea, kevään 12 karitsoita.
Luna, harmaa, kevään 12 karitsoita. emän hylkäämä, hoidettu tuttipullolla.
Lara, ruskea, kevään 12 karitsoita. Myöskin tuttipullokaritsa.
Venla, ruskea, kevään 12 karitsoita.
Noomi, valkoinen, oranssinpunertava naama ja jalat, kevään 12 karitsoita.
Lumikki, musta, Bruunon yli vuoden ikäinen karitsa.
Lilli, ruskea, myöskin Bruunon ylivuotias karitsa.
Mustikka, musta, kevään 12 karitsoita.
Ja tämän porukan sulhanen on sitten Hemi Hamilton, 2012 syntynyt ahvenanmaanlammaspässi.

Nautapuolta sitävastoin alamme pikkuhiljaa kasvattamaan, tarkoitus olisi nyt talven aikana haalia muutama kyyttö tai lapinlehmävasikka lisää. keväällä sitten jos hankkisi kerralla suuremmankin määrän. Keväällä alkaa myös rakennuspuuhat, ei lampolan osalta niinkuin oli alunperin mietitty, vaan uuden navetan! päätimme siis rakentaa 20 lehmälle oman parsinavetan, mutta ei ihan perinteistä parsisysteemiä, vaan sellaisen josta lehmut pääsevät päivittäin jaloittelemaan ja ulkoilemaan.
Mutta siitä lisää sitten kun rakennusprojekti on ajankohtaisempi.

Niin ja onhan meillä "ristiäisiäkin" vietetty!
Potrat sonnipojat saivat siis vihdoin merkit korviin ja nimensä eläinluetteloon!
Saanko esitellä:

                                          Metsälän Hemuremu

                                          Metsälän Russorudolf

Sonnipojat siis nimettiin avomieheni nimen mukaan, josko nyt olisi sitten taas enemmän syitä soittaa niitä hääkelloja vielä joskus tälläkin mäellä!
Hemuremusta kaavaillaan vielä hyvää siitossonnia, ei toki tänne kotitilalle, vaan jonnekkin maailmalle onneansa etsimään. Russo poika sen sijaan kasvaa omaan pöytään, niin ikävältä kuin se nyt kuulostaakin, kun reppana on vielä niin pieni ja suloinen!

Sutu emakko on ilmeisesti juuri nyt aikalailla karjun tarpeessa, hyvä kun karsinassaan pysyy kun pikkupossu Vihtori kosii sitä tarmokkaasti aidan takaa!
Myös selän rapsuttelu saa Sutun innostumaan, joo taidan suosiolla jättää karsinan siivouksen tältä päivältä väliin.. En mitenkään väkisin hinkua toista sataa kiloisen sian lemmiskelyjen kohteeksi!
Mutta Sutu saa nyt vielä odottaa, porsaita suunnitellaan sitten vasta keväällä, kasvakoot nyt neiti ensin itse ihan rauhassa.

Loppujenlopuksi tuotantosuunnan muutos tietysti hiukkasen harmittaakin, mutta toisaalta taas olen innoissani tulevasta talvesta ja keväästä, saa nähdä mitä ihania lehmiä se tuokaan meidän elämäämme! Ja jäihän meille vielä näitä lampaitakin, nyt vaan häntä pystyyn ja täydellä teholla kohti uusia haasteita!

2 kommenttia:

  1. Olipa mukava löytää blogisi. Kaikkea en toki ehtinyt lukemaan, mutta mielenkiinnolla seurailen. Itse syntyjään kaupunkilaisena olen nyt ottamassa ensimmäisiä askelia omavaraistalouden suuntaan ja hyvältä tuntuu!
    Voimia talveen ja kohta koittaa taas se ihana kevät.

    Terveisin: Liisa
    http://pihlajamaenkotitila.webs.com/

    VastaaPoista
  2. Kiitos Liisa ja tervetuloa blogin pariin! Suosittelen omavaraistaloutta tai ainakin osaksi omavaraista elämän tyyliä kaikille kiinnostuneille, se on hieno tunne maistella oman sadon perunoita tai oman kanan munia, eikä makuakaan voita mikään! Rohkeasti vaan aloittelemaan, ties kuinka pitkälle sitä vielä pääsee! :)

    VastaaPoista