sunnuntai 18. marraskuuta 2012

Sulkasatoa ja maidon lypsyä..

No nyt ollaan saatu jo ihan tosissaan nauttia oman lehmän maidosta!
kaikenlaista ollaan siitä leivottu ja käytetty mm perunamuusiin jne..
Lapinlehmä Lumi on tottunut lypsyyn jo oikein hyvin, seisoo kaikessa rauhassa jauhoja syöden kun minä lypsän tarvittavan määrän maitoa. Vasikka hoitaa sitten loput maidot pois utareita painamasta.
Aika kovaa hommaa muutes, enpä olisi uskonut mutta kyllä käsien voimat karttuu kun aamuin illoin käy lypsyllä :)

Kanat sen sijaan ovat pitäneet muninta paussia jo mielestäni aivan riittävän kauan.
Muistaakseni pari kuukautta sitten viimeksi tuli kunnolla munia! Sulkasatoahan tämä nähtävästi on ollut, jotenkin odotin että rouvat olisivat näyttäneet enemmän leikkuupuimuriin joutuneilta, mutta näpämä vaihtoivat höyhenpukunsa niin vaivihkaa että tilanteen pystyi kartoittamaan oikeastaan vain orren alta maasta, jossa lojui normaalia enemmän pudonneita sulkia.
Muiden kanaharrastajien kanssa juteltuani tulin siihen tulokseen, että kanat tosiaan ovat huilineet muninnasta jo tarpeeksi ja niimpä viriteltiin toissapäivänä vähän lisävaloa kanalaan ja alettiin rytmittää päivää ja yötä keinovalojen avulla.
Ja niinpä näkyy keino tepsivän, tänään löytyi pesästä jo neljä munaa!!!
Mutta mikä kummallisinta, myös ankat aloittivat muninnan! (nehän eivät munineet edes kesällä..)

No, hyvä vaan, kyllähän munia tarvitaankin!
Eilen leipasin ihan omin pikku kätösin ruisleipää, ja vielä omatekemästä juurestakin.
Hyvin onnistui, ja kyllä se sitten maistuikin uunituoreena voinokareen kanssa :)

                                          Uunituore ruisleipä

                                          Ankan munia

                                          Lapinlehmän maitoa

                                          Possun lihaa

                                          possua ja lammasta jauhelihana
    

4 kommenttia:

  1. Löysin blogisi toissapäivänä ja mielenkiinnolla jään kuulumisia seuraamaan. Olette kyllä tosi omavaraisia. Se olisi kyllä oma haave, mutta postimerkin kokoisella tontilla se on kyllä aika näpertelyä teihin verrattuna :D Kaikkea hyvää :)

    VastaaPoista
  2. Voi kiitos mammukka! Mutta tsemppiä sinunkin omavaraisuuteen, postimerkin kokoiselle tontillekkin mahtuisi hyvin kanala, tai jos olet taajamassa, niin miksei sitten kanit ja viiriäiset? ;)
    Ne mahtuvat pieneen tilaan! Sitten vähän amppelitomaattia ja ruukkuyrttejä, kyllä se siitä..
    Ja kylläpä maistuukin oman maan kasvikset ihan erilaiselta kuin kaupasta ostetut! ;)

    VastaaPoista
  3. Kaneja ja viiriäisiä meillä on ollut jo useamman vuoden. Viime vuosi syötiin omaa sianlihaa, seuraava on selvää pässin lihaa :D Olisi vaan paljon helpompaa kaikki, jos olisi oikeasti tilaa. Pienesti puuhailussa on myös omat sumplimisensa. Onneksi veli viljelee ihan oikeasti, joten nuo heinäpuolet tulee kätevästi hoidettua ihan suvun kesken. Taisin vähän liioitella tuon postimerkkivertauksen kanssa... on mulla muutama aarin hyötytarha kuitenkin.
    Luin tuon sun uusimman postauksen. Harmi, että tehdystä työstä ei saa kunnon korvausta. Pistää vihaksi sun puolesta. Ja kaikkien viljelijöiden.

    VastaaPoista
  4. Niinpä, kyllä minuakin päähän otti, lievästi sanottuna! Mutta minkäs teet, nämä minun pikkuiset uuheni eivät tämän nopeammin kasva vaikka itkisi tai päällään seisoisi.. :D
    Mutta olen ajatellut sen nyt niin, että tapahtunut mikä tapahtunut, ja sitä on turha sen enempää murehtia.
    Enemmän harmitti tuo uuhien myynnistä aiheutunut mielipaha ja riita, kun uuhia ei riittänytkään kaikille ja siitä syntyikin sitten melkoinen soppa! Mutta näiden epäonnistumisten ja vastoinkäymisten on vaan annettava pikkuhiljaa unohtua ja on muistettava että vielä on varmasti edessä hyviäkin hetkiä!

    VastaaPoista