tiistai 18. joulukuuta 2012

Kaksin aina kaunihimpi..

Enpäs olekkaan kertonut kuulumisia taas kotvaan.
Eli pikku poni ori Kingin ensimmäiset päivät sujuivat oikein hyvin, mutta "väliaikaisten kaverisuhteiden" mentyä mönkään sen osalta, alkoi ponin mieleen hiljalleen hiipiä ikävä ja kaipaus toisia hevosia kohtaan.. 
Lehmät ja lampaat koittivat kovasti lohduttaa yksinäistä, mutta eiväthän ne voi heppakaveria korvata.
Niinpä tultiin siihen tulokseen, että Kingille täytyy löytää ihan ikioma kaveri, ja pian!
Kyllä se vaan niin on, että päiväkin ilman lajitoveria on liikaa hevoselle/ponille, ei siitä vaan mihinkään pääse, ja mikään muu elollinen olento ei voi korvata toista pollea!

Niinpä alkoi kuumeinen etsintä, vuorokauden istuin koneen ääressä selaamassa myynti ilmoituksia, mutta mikään tarjolla olevista poneista ei oikein "kolahtanut"... -kunnes:
Siinä se oli, kolmen tunnin ajomatkan päässä, pari vuotias kimoutuva shettis tamma!
Heti kuvan nähtyäni ja myynti ilmoituksen luettuani tuli sellainen tunne, että tuo se on!
Nimenomaan etsin tammaa, sillä ruunat eivät jotenkin "sytytä" ja toista oria ei kauaa voisi pitää samassa aitauksessa Kingin kanssa. Niinpä päädyin tammaan ja tulevaisuus näyttää ruunataanko herra Muikkunen heti kun toimenpiteen voi tehdä, vai tuleeko siitä kenties niin komea, että voisin ajatella poneilleni yhteistä varsaa.. no, kaikki aikanaan! :)

Jokatapauksessa, jo heti seuraavana päivänä löysimme itsemme lainaamasta naapuritallin hevostraileria ja siitä alkoikin matka kohti uutta tuttavuutta!
Ja voi pentele millainen matka!!!
Tuuli puhalteli myrskylukemissa, lumi pöllysi ja tie oli liukas kuin peili.
Lisäksi Joulun aika on ajanut ihmiset liikenteeseen ja ruuhka lähes seisoi paikallaan aika-ajoin.
Onneksi meitä vastassa oli kuitenkin ihana emäntä, jolla ymmärrys riitti kahden tunnin myöhästymisellemme :)
Vastaanotto oli muutenkin oikein mieluinen, kerrankin talli joka oli kokonaisuudessaan siisti ja hyvin pidetty, tarhoineen kaikkineen! Oli maneesia ja kävelytyskonetta, ja ponitkin silminnähden hyvin pidettyjä ja luottavaisia ihmisiä kohtaan!
Minähän olin aivan seota ihastuksesta, yli kymmenpäinen shetlanninponi lauma piiritti minut heti ja jokainen pikkuponi tahtoi tehdä tuttavuutta.
Ja sieltä kaikkien suloisten ponien keskeltä, se kuitenkin erottui heti; yllättävän muhkea ja hyvän kokoinen, jämerä ja todella upeat jouhet omaava ponikaunotar!
Minni oli ilmeisesti korkeassa asemassa tässä ponilaumassa ja se asteli arvokkaasti lauman läpi tekemään lähempää tuttavuutta kanssani.
Päätöstä ei tarvinnut miettiä yhtään, poni oli täydellinen ja koko ympäristö antoi aihetta luottaa tekeväni oikean päätöksen, on kiva ostaa eläin hyvistä oloista!

Niinpä poni otettiin riimuun ja vietiin vielä talliin tarkemmin tutkittavaksi.
paperit täyteltiin viihtyisässä tallihuoneessa ja niin päästiin lastaamaan tyttöä kyytiin.
Vastoin odotuksiani, poni asteli rohkeasti traileriin ja asettui kiltisti sinne seisomaan.
Heihei ihana ponilauma, matka uuteen kotiin alkoi!

Matka sujui erinomaisen hyvin, ääntäkään ei trailerista kuulunut!
Kolmen tunnin matkan jälkeen saavuimme lopulta kotipihaan, ja Minni seisoi ihan samassa asennossa kuin mihin se oli lähtiessä asettunut, ja heinätkin oli matkalla huvenneet.
Trailerin luukun auettua neidille tuli kova kiire tutkimaan missä ollaan!
reippaasti se seurasi minua uuteen talliin ja karsinaansa päästyään nälkä yllätti heti :)
Yön ajan Kingi ja Minni tutustuivat vain väliseinän takaa toisiinsa.

Aamulla sitten herättiin varhain ja vein Kingin tarhaan ensin.
Se ei vielä oikein ollut hoksannut, että tämä iltahämärissä saapunut tyyppi on tullut jäädäkseen.
Sitten oli Minnin vuoro. Hieman matkalla koitettiin jyrätä taluttajaa, mutta kun tiukka täti piti päänsä ja näytti napakasti mihin suuntaan tässä ollaan menossa, myöntyi pikkutamma emännän tahtoon ja loppumatka kuljettiin oikein mallikelpoisesti!

Tarhassa sitten ponit olivatkin niinkuin olisivat aina tunteneet!
Kingi osoitti suuta aukomalla tammalle, ettei aio olla uhka, vaan alistuu suosiolla.
Niinpä vältyttiin valtataisteluilta ja ponit olivat heti ylimmät ystävykset!
Muutamat kunnon spurtit otettiin tarhan päästä päähän, oli hauska näky kun lumi pöllysi pörröisten ponien painellessa tuhatta ja sataa!

                                          Anjalan Minnie




                                        "älä luule olevas nopeempi!"

Nyt siis oli emännänkin huoli tipotiessään, enää ei Kingi ole yksinäinen ja nyt on sitten kokoonpano parivaljakkoon valmis, sitäpaitsi Minniä pääseekin jo pikkuhiljaa kärryille kouluttelemaan! Tällähän minä huristelen aikanaan alttarillekkin, valkoisella ponilla kauniissa valkoisessa mekkosessa huntu hulmuten.. :)

Ja kuten siskontyttäreni Jade 2v nimesi Kingin Muikuksi, niin hän tuumasi myös Minnistä että "tuohan on selvästi Mymmeli!"
Rakkaalla lapsella on monta nimeä, niin myös meidän poneilla!

Tässä vielä muutama kuva mamman ylpeyksistä:

                                          "kato mun pylly lentääää!"


                                          Minni kaunotar!


                                          Minni ja Kingi

                                          Heinä on hyvää kun kaksin syö!


                                   "Kiitos mamma kamusta!"

2 kommenttia:

  1. :D Ihanaa! Onnittelut uudesta kavioliitosta! Niin omistajille kuin poneille itselleen! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitoksia! kyllä se itseäkin lämmittää, kun tietää että kaikilla eläimillä on kaveri, ihan oman lajin edustaja :)
      Nyt on poni poika iloinen ja nuorukaisista tuli heti ylimmät ystävät!
      tässä vaan riittää nyt mammalla puuhaa, että saa molemmille kärryttelyn opetettua :)

      Poista