tiistai 22. tammikuuta 2013

taas sattuu ja tapahtuu!

Hyi olkoon kuinka kylmää kyytiä on taas ollut! viikonloppuna mittari huiteli jo -31 pakkasella!
Tällaiset pakkaset tuottaa hiukan ylimääräistä ohjelmaa päivään, ainakin eläinten juomavesien sulana pitäminen on haasteellista..
Lampolan puolella lämpö kyllä riittää, lehmillä ja possuilla onkin jo lähes kuuma, samoin kanalassa öljypatteri pitää sisätilan mukavan lämpöisenä.
Mutta pupuille, hanhille, sorsille ja ankoille olen joutunut lähipäivinä virittämään lisälämmönlähteeksi lämpölamppuja.
No, toivotaan että pian lauhtuu kunnolla!

Pikku orpokaritsat Enni ja Maija jakselevat erinomaisen hyvin!
Kasvavat ihan silmissä ja nyt jo harjoittelevat syömään heinää. Pomppivat kuin villivarsat ja ovat muutenkin iloisia ja terhakoita. Nyt ollaan siirrytty jo yli desin kerta annoksiin ja ruokitaan kolmen-neljän tunnin välein. Juotot onnistuu parhaiten kahdesta tuttipullosta, niin että molemmat ipanat saa juoda samaan aikaan, muutoin töniminen ja tuuppiminen on niin hanakkaa ettei kumpikaan saa minkäänlaista ruokarauhaa!
Viimeyönä kieltämättä mietin jo olemassaoloni tarkoitusta, kun silmät ristissä tarjosin huutaville lammasvauvoille tuttipulloja, toinen pukkasi tuttia niin että lämmintä maitoa tirskahti suoraan silmääni ja toinen karitsa tuuppasi niin että koko pullo lensi käsistäni.. huoh!
Mutta kyllä ne vaan on niiiiin ihania, silti!

Ystäväni neuloi karitsoille villapaidat, ettei pienokaisille tule kylmä lattianrajassa, vaikka niiden häkissä onkin paksu puru ja olkikerros, niin kyllä näillä pakkasilla lattialla voi silti vetää kylmästi.
Samoin "kassimatkat" mummolaan sujuvat nyt mukavasti lämpöisissä pusakoissa.
Äitini on ottanut roolikseen karitsoiden päivähoidon, että me voimme keskittyä muihin hommiin, kuten torpan rakenteluun.



                                                           Villapaidat testissä, hyvin sopii!






Torpallekkin kuuluu ihan hyvää, rakennuspuuhat etenevät hitaasti mutta varmasti.
Sisäkaton panelointia ja seinien koolausta on paraikaa meneillään.
Minä tietysti jo odotan innolla, että päästäisi näkyvämpiin puuhiin, kuten tapetointiin tai lattian laatoitukseen! Mutta ehkä niidenkin aika vielä koittaa, malttia malttia!


Ankkojen omituinen munintakuume keskellä talvea innoitti minut kaivamaan vanhan hautomakoneen esiin ja koittamaan, onko ankoilla kenties muninnan myötä ollut myös lemmenhetkensä.
Ja nyt kun kone on hurissut jo hiukan toista viikkoa, niin tulokset ovat läpivalaisulla jo selvästi nähtävissä, jokaisessa munassa kehittyy pikkuruinen poikanen!
Myös heinäsorsien munat ovat lähteneet "itämään", mutta koska sorsat ovat kaikki naaraita, niin näiden poikasten isä on siis ankka.
Saapa nähdä saadaanko kaverit myös kuoriutumaan, peukut pystyyn!


Pakkasia pakoon livahti myös talitintti ja muutama joku pikkuruinen rusehtava tirppa, ovat asettuneet navettaan ja juovat lehmien saavista ja syövät sian kaukalosta!
no, kai se niinkin käy! :)



Hmm, tässä vierähti jo yö välissä, eilen olin niin rättipoikki, että tallensin kirjoitteluni luonnoksiin ja otin nokoset, nyt siis jatkuu!

Yön aikana onkin taas tapahtunut paaaaaljon!
Myöhäisillan lampolatarkastuksella huomasin, että Lumikki lammas alkaa poikimaan!
Itse toimenpide sujui ilman apua, hienosti, mutta saldona oli silti kaksi kuollutta karitsaa :(
Taisivat tulla hiukan etuajassa, emolla ei ollut maito vielä "laskeutunut" ja karitsat olivat onnettoman kokoisia rääpäleitä..
No, kuten varmaan tässä vaiheessa muillekkin syttyy lamppu pään ylle, niin myös minulle;
Siitähän saamme emon orpokaritsoille!
Niinpä kiikutin Ennin ja Maijan lampolaan ja annoin ne Lumikille tutkittaviksi.
Tokihan uuhi tiesi, etteivät ne hänen ole..
Lumikki on kuitenkin niin hellyydenkipeä yksilö, että rapsutuksista nauttien se päästi orpokaksoset nisälle!
Karitsat joivat masut täyteen, nyt tuntuu Lumikilta maitoa heruvan aika hyvin jo.
Imetyspuuhien päätyttyä Lumikki kuitenkin tuumasi, että nyt voitte sitten lähteä..
Se ei ollut kiinnostunut karitsoista, ja niinpä otin ne takaisin sisälle omaan hoivaani.
Mutta jos Lumikki vaan suostuu, voisin aina "päivähoitoon" ne hetkeksi viedä, vaikka sitten rapsuttelen ja syöttelen uuhelle herkkuja sen aikaa että karitsat saavat maitonsa.
Muutenkin tekee pikkuisille hyvää tottua lampolan ilmapiiriin, aikuisia lampaita kun en oikeen mieluusti olohuoneeseen ottaisi.. :)

 No, tapahtumasarja sai pian taas jatkoa..
Päivällä käynnistyi toisen ensikon poikiminen.
Lilli uuhi pyöräytti yhden tytön, jota se hoitaa oikein hienosti, ja heidän tapauksessaan aito perheidylli taisi päästä toteutumaan, hienoa!

                                          Lilli karitsansa kanssa

                                          Kyllä on ylpeä äiti!

                                        
Lillin tytär sai nimekseen Aurora. Pikkuinen tulee myyntiin luovutusiässä, sillä se on sarvipää pässimme jälkeläinen, ja koska en tahdo vaihtaa vielä pässiä, niin emme voi tyttäriä kotiin jättää.
Auroran emän Lillin emä on risteytys (70%suomenlammas, loput liharotujen sekoituksia..) ja isä on puhdas suomenlammaspässi Bruuno.
Täten Lilli itse on risteytys, vaikka menisikin puhtaasta suomenlampaasta.
Auroran isä on puhdas ahvenanmaanlammas pässi Mustapekka.

No, kuuluu tänne vielä muutakin! Ykskaks yllättäen eteeni tarjoutui mahdollisuus ostaa kesäinen kuttukili Lumikki. Juuri sen enempiä pohtimatta olinkin jo matkalla jornaankylään Askolaan, ja sieltä matkaan tarttui iki ihana vuohi :)
Kiva paikka, mukavia ihmisiä ja ihania eläimiä, ja eläimillä loistavat olot!
Koska meillä jo on uuhi nimeltä Lumikki, muutettiin pikku kutun nimeksi Liitu.

Saanen esitellä:

                                         Liitu juuri meille muuttaneena!


Tässäpä kaikki tältäerää!




5 kommenttia:

  1. Oi miten suloinen pieni vuohi! Ja lampaita yhtään syrjimättä täytyy kai vielä sanoa, että ovathan ne lampaatkin mukavia eläimiä :)

    VastaaPoista
  2. Voi, joskus haaveilen et pääsisi asumaan kunnolla maalle ja saisi liudan kaikkia ihania eläimiä!

    VastaaPoista
  3. Kummalla on ihanasti ruskeaa nassussa, Ennillä vai Maijalla? Se tekee ihanan persoonallisen ilmeen...

    Oliko Askolasta ihan joku tila vai vaan yksityinen henkilö keltä vuohen haitte? On niin söpö että ehkä jonain päivänä saatamme myös pyörähtää siellä... ;) matka ei nimittäin ole pitkä meiltä!

    Musta lammas olisi aika unelma, se omalla tavallaan niin erilainen ja kaunis! Nään jo sieluni silmin kun kehrään omaa lankaa mustasta villasta............

    VastaaPoista
  4. kiitokset kaikille! Maija on näistä karitsoista se värikkäämpi, pohjavilla on vaalean harmaata, joten saapa nähdä tuleeko kuten emästään, että pää ja jalat on tummat mutta muu groppa valkoinen..
    Luna karitsahan meillä kanssa syntyi mustana, mutta vaaleni iänmyötä valkoiseksi, juurikin päätä ja jalkoja lukuunottamatta. Isä pässi Bruuno näillähän oli ihan ruskea, että sieltä varmaan tulee tuo Maijan ruskea häivähdyskin.

    VastaaPoista