perjantai 20. syyskuuta 2013

kesä vaihtuu taas syksyyn..

Näin ensin haluan pahoitella, että olen ollut taas ihan maailman laiskin kirjoittelija!
Kesällä vaan on niin paljon juttuja, ettei oikein ehdi mitään ylimääräistä.
Nyt vuorostaan sää on kurja; sataa vettä taivaan täydeltä, on pimeää ja kylmää.

Mutta kokonaisuudessaan kesä on ollut ihan hyvä. Alkuun vettä tuli tiuhaan tahtiin, saatiin keksiä erinäisiä keinoja pitää eläinten tarhat kuivina, eihän kukaan halua nähdä eläinten uivan kurassa.
Jossakin vaiheessa jopa pelättiin, että heinänteko saattaa epäonnistua vaihtelevan sään vuoksi..
-vaan eipä epäonnistunut, meillä on heinävintti täynnä hyvää kuivaa heinää pienpaaleissa.
Pellon reunalla on lisäksi jonkin verran muovipaaleja syysheinästä.
Tänä vuonna meillä oli yksi lohko peltoa kaurana. Sekin onnistui hyvin!




Loppua kohden sää senkun parani, ja jopa syksy on tähän asti ollut poutainen ja melko lämmin.
Muutama yllätyskaritsakin syntyi kesän aikana.
Aiemmin kevättalvella kuolleet kaksoset poikinut Lumikki uuhi sai nyt kesällä laitumella terveen pojan. Lumikki on, kuten aavistelinkin, huippu hyvä emä!
Myös Lilli uuhi, ruskea kaunis lammas sai toisen tyttären. Lillin perhe onni ei lähtenyt heti kovinkaan sujuvasti käyntiin, sillä lauman rynnistäessä pikkukaritsa jäi toisten jalkoihin. Pikkuisen takajalka lähti sijoiltaan ja jouduttiin lastottamaan. Pikkuinen parantui kuitenkin hyvin!


Rakennus on edennyt jonkin verran, mm keittiö on asenneltuna paikoilleen. Vielä paljon puuttuukin ennen muuttoa, on niin paljon muutakin hommaa ettei aina ehdi raksalla käydä edes kääntymässä!

Mutta kuuluu kesään huonojakin uutisia. Rakas poro naaraamme Hermione nukkui pois.
Mitään selvää syytä kuolemalle ei löytynyt, rohkenen epäillä sydänkohtausta tai jotakin suolistoperäistä..
Muutama kana on myös kadonnut kesän aikana, talon taakse loukkuun oli eräänä yönä jäänyt supikoira, liekkö se syypää tähän.
Harakatkin ovat häiriköineet, eräänä aamuna havahduin hirvittävään huutoon ja ehtiessäni paikalle huomasin harakoiden tehneen selvää tämän kesän ankanpoikasista  :(
Onneksi myöhemmin sorsaemolle kuoriutui vielä kolme pikkuista, ne on nyt kasvaneet turvallisesti navetassa.
Tämän lisäksi kesää on varjostanut hevoseni, norjanvuonohevostamma Truden sairastelu.
Tamma on melko kompura ja huono katsomaan jalkoihinsa, ja niinpä tämän toisen takajalan vuohiseen oli siunaantunut melko häijyn näköinen haava. Haava ei umpeutunut toivotusti, vaan alkoi vinhaa vauhtia kasvattaa ympärilleen liika lihaa.
Lopulta totesin, ettei kotikonstit enää auta, tamma on saatava eläinlääkärin hoitoon.
Edellisessä kodissa Trude on aina ollut "pahnan pohjimmainen", tarhakaverit chire tamma ja vanhempi vuonohevostamma ovat pikkuista pompotelleet ja pitäneet nuhteessa.
Meillä sitten nuori tamma sai kavereikseen kaksi myöskin hyvin nuorta shetlanninponia, joista jyhkeän tamman oli helppo saada alamaisiaan, päästen itse johtajaksi pieneen laumaansa.
Laitumelta tultuaan on Trude sitten alkanut enemmän ja vähemmän isottelemaan myös ihmisille ja nyt kun tämä sinnikäs jalkahaavakin vielä vaivaa, niin yhteistyömme sujuu kaikkea muuta kuin ruusuisesti. Päätimme tuoda Trudelle laidunkaveriksi vahvaluonteisen johtajahevosen, 15 vuotiaan suomenhevostamman. Toiveissamme oli, että suomenhevonen olisi ottanut johtajuuden, jolloin Truden kanssa olisi helpompi jatkaa koulutusta.
Mutta kuinka ollakkaan, jo hurjaksi heittäytynyt vuonotamma saikin kyykytettyä suomenhevosen ja nyt tilanne on entistäkin pahempi.
Alan olla siinä pisteessä, etten pärjää enää yksin, vaan tarvitsen apua sekä hevosen haavan hoitoon että koulutukseen. Katsotaan mihin päädymme, ja kuinka kovan työmaan tämä vielä oikein tarjoaa!

No, jokatapauksessa, klinikalle vienti yritys ei onnistunut. Hevosta ei kertakaikkiaan saatu traileriin, ei edes rauhoittavien avulla.
Onneksi sain kuitenkin toisen eläinlääkärin tulemaan tänne paikanpäälle ja niinpä liikaliha leikattiin pois haavan ympäriltä ja huonosti paranevaa ruhjetta tuoreistettiin, jotta paraneminen voisi edetä. saatiin kortisonivoidetta ja penisiliinit.
Heti alkuun hoito töppäsi siihen, että penisiliinin pisto kaulaan tuotti Trudelle suunnatonta kauhua ja stressiä, lopulta emme siinäkään enää onnistuneet.
Saimme vaihdettua lääkkeen suun kautta annettavaan.
Nyt on yli kuukausi haavaa hoidettu, mutta paranemista ei vaan näy.
Kun eläinlääkärin rohdot eivät auttaneet, aloin tutustua luonnon omiin lääkintämuotoihin, ja testasinkin haavaan mm persiljaa, ratamoa ja poimulehteä. Yrtit saivat haavan putipuhtaaksi, mutta umpeutumaan nekään eivät sitä saaneet.
Nyt käytössä on monien kovasti suosima pihkasalva, toivotaan että tällä saataisi tuloksia aikaan, mikäli sitä nyt onnistutaan haavaan saamaan, hevonen kun voisi olla kovin paljon yhteistyökykyisempikin..
No, kerron kyllä pian taas lisää uutisia Trudesta ja siitä, millaiseen ratkaisuun me tämän kanssa päädytäänkään.

Hevoseton on huoleton, vai miten se nyt meni.. :)



Sitten! Lampiprojekti. Sehän oli meidän tämän kesän yksi isoista jutuista.
Eli saatiin vihdoinkin aloitettua lammen kaivuu työt, tarkoituksena saada kiva uintiinkin sopiva lampi pihalle.. -siihen sitten joskus laituri ja savusauna!
Lampi täytyy luultavasti toivottuun korkeuteen asti viimeistään ensi keväänä, sulamisvesistä.
Talvella on tarkoitus ajaa soraa jään päälle, sinne se sitten humpsahtaa lammen pohjaan keväällä.




Semmoista "valmis" kuvaa joudutaan odottelemaan vielä ensi kesään saakka  :)

Ollaanhan me myös hiukan lomailtu tänä kesänä. Kesäkuussa käytiin mökillä lieksassa, mutta se ei meille vielä riittänyt, vaan otettiin uusi reissu samaan kohteeseen vielä uudestaan syksyllä. Minä nautin puolukoiden keruusta kauniissa saaressa ja koiratkin kirmasivat innoissaan mukana. Isäntä hiukan kalasteli ja koko poppoo otimme loman myös levon kannalta.
Kyllä tuolla Pohjois-Karjalan maisemissa vaan niin sielu ja mieli lepää!












On muuten ihan pakko esitellä tähän loppuun vielä tulevaisuuden tähtiratsastaja, pian 3 vuotta täyttävä siskon tyttöni, joka harjoittelee parhaillaan ratsastusta äitinsä vanhalla ponilla  :)
juu kyllä, shetlanninponi kestää äidiltä tyttärelle, kuvassa Netta poni 22 vuotiaana.


Tässä syksyn aikana lupaan palata useammin kertomaan kuulumisia, kohtahan on jo taas teurastuksien aika, ja tänä vuonna aiomme tehdä myös makkaraa kotikonstein!
Ihanaa Syksyä kaikille!

2 kommenttia:

  1. Heips!
    Kiva lukea kuulumisianne, seuraavaa jo odottelen.
    Rauhallisempaa syksyä toivotellen
    - soletuuli

    VastaaPoista
  2. Kiitos! :) rauhallisuutta tässä jo pikkuhiljaa alkaisi kaivatakkin, on se hienoa että meillä on täällä suomessa nämä vuodenajat, vaikka itse kesän lapsi olenkin niin kyllä sitä jo odottelee hiljaista lumiverhoa ja sitä että voi illalla vetäytyä takkatulen lämpöön!

    VastaaPoista