perjantai 25. lokakuuta 2013

Sikamaisia uutisia

Sitä on tässä menneen vuoden aikana ehtinyt tunnustella ja mietiskellä tätä eläimellistä elämää monelta kantilta; mitkä eläimet ovat helppoja ja mitkä lähellä sydäntä, mitkä hankalia ja epämiellyttävämpiä hoitaa..
Olen saanut kokeilun ja yrittämisen kautta löytää oman polkuni, ja saanut muodostettua mieleeni ihanteen eläinkatraastamme, siitä mitä siihen kuuluu ja mitä ei.

Jo kesällä totesin, että eräs hankala eläin on poro.
poroaita oli metsässä ja vettä sai kantaa selkä vääränä päivittäin. Poron hoito tuntui haastavalta, mutta kuitenkin siedettävältä. Kun sitten Hermione poro äkisti yllättäen kuoli, päätin luopua poronpidosta kokonaan. Itse olen nyt muodostanut mielipiteen poroista, varmasti moni on eri mieltä, mutta itse en nää niitä enää tarhaeläiminä. Minun mielestäni poron paikka on vapaana tunturissa, ei etelä suomessa aitauksessa. Ennen protestoin väittämää vastaan, mutta on se vaan myönnettävä.

Toinen eläinlaji, jonka kesän aikana koin pihaamme sopimattomaksi, oli ankat!
Voi herranisä sitä sotkua! Ankat tunkivat joka paikkaan ja kakkivat pitkin pihaa, mutasivat lammen ja likasivat kaikki juoma astiat ja ruokakipot!
Niinpä myös niistä luovuttiin, osa syötiin ja osa myytiin. Kivoja vaakkujahan ne ovat, mutta itse en kuitenkaan ole valmis uhraamaan ihan koko pihaa ankkojen kuralätiksi, ja toisaalta en tykkää myöskään pitää lintuja vangittuina aitauksissa kauniina kesäpäivänä.

Ja vielä kolmas karkotettava laji.. tätä mietin pitkään ja hartaasti, enkä ehkä olisi koskaan saanut lyötyä päätöstä lukkoon, ellei eräs ihana ihminen olisi tarjonnut rakkailleni kotia.
Nimittäin siat. Meidän Aatamin aikainen jauhamakoneemme yskii uhkaavasti, käynnistämiseen saa varata hyvän tovin ja viljasiilokin hupenee hurjaa kyytiä!
Niinpä Sutu emakko ja Elmeri karju muuttivat eilen uuteen kotiinsa, lähes kolmen tunnin ajomatkan päähän! Matka oli mennyt hyvin, mitä nyt hevostrailerin kumimatto oli päätynyt parempiin suihin.. ;)
Vaikka olin Sutuun kovin kiintynyt ja viime yö menikin sängyssä pyörien ja murehtien, olen tyytyväinen päätökseen. Me keskitymme tästä lähtien vain kasvattamaan joulukinkkumme kesäpossujen muodossa, eli hankimme keväällä pari possua ja syömme ne syksyllä, jolloin talvipossuina ovat vain minipossut Vihtori ja Ninni...
-vai ehkä sittenkin myös eräs muukin.. ? ;)

No kerron kerron!
Ninni possu sai eilen vauvoja!!! Olin pitänyt kalenterissa ylhäällä päivää, jona näin Vihtorin koittavan astua Ninniä, mutta sen päivän mukaan laskettuaika olisi ollut vasta reilun kolmen viikon päästä! ilmeisesti hommat oli kuitenkin ehditty hoitaa jo ennen uusinta lemmiskelyä jonka olin nähnyt :)
No, kaikki ei tietysti taaskaan sujunut kuin elokuvissa..
Kaksi porsasta kuoli ensimmäisen vuorokauden aikana. Ensimmäisen Ninni oli ilmeisesti vahingossa tallonut, ja toinen oli yöllä eksynyt lämpölampun alta pois, vaikka koitin estää niin tapahtumasta kokoamalla lampun ympäristöön aidanteen olkipaaleista. siitä huolimatta yksi porsas oli kaivautunut karkuun ja paleltunut kuoliaaksi.

Jäljellä on yksi ainokainen, silmäterä ja huomion keskipiste.
Nyt, sekä alkuun turhia hermoillut emopossu, että minä olemme molemmat tarkkana pikkupossun kanssa ja vaadimme että se selviää ja jää henkiin!
Pikku possu on poika, ja sai nimekseen Jaakko Arvo Kärsäkäs.
Toivon, että Jaakko saisi jäädä meille asumaan vaikean alkunsa vuoksi, mutta saa nähdä mitä isäntä ja muu perhe mahtaa olla asiasta mieltä.
Nyt mennään kuitenkin päivä kerrallaan ja toivotaan että Jaakko selviää!
Se on tärkeintä. Aika sitten näyttää, jääkö Jaakko taloon vai etsimmekö hälle ihanan kodin jostakin.


 








Eli lohdutusta Sutun lähtöön tuli kuin tilauksesta! Ajatukset ovat nyt kovasti kiinni pikku Jaakossa, vaikka välillä mieleen muljahtaakin ikävä Sutu sikaa  :(

Näin on kuitenkin nyt parempi. Minulle jää enemmän aikaa rakkaille hevosilleni, ja säilytin ne eläimet, joista on muodostunut minulle kaikkein tärkeimpiä.
Minipossut ovat ihan mahtavia, ja olen yllättynyt myös vuohen mahdottomasta viehätysvoimasta!
Lampaat kuuluu jo kalustoon, niitä ilman en osaisi olla  <3
Myös hanhet ovat majesteettisella olemuksellaan varmistaneet paikkansa, niistä en luovu ikinä!
ja tietty lehmät, ne ovat niin ihania.









Talveen ollaan valmistuttu jo hyvin, vain lehmät ovat vielä ulkona. Niilläkin tosin on jo oljet levitelty ja sisätilat laitettu valmiiksi, eli heti kun säät huononevat niin otetaan lehmutkin sisälle.

Mutta tässä kaikki tälläerää, palaan pian, toivottavasti iloisissa merkeissä.
Kaikki peukut pystyyn, että pikku Jaakko selviää!

1 kommentti:

  1. Ihanat muotokuvat Jaakko Arvo Kärsäkkäästä! Heti näkee, että tässä ei ole mikätahansa minijoulukinkku!

    Olen varma, että päätös vähentää eläinvalikoimaa oli viisas. Vielähän teille noita jäikin! Alakerran isäntä hämmästyi etteikö kanoja, mutta ne ovat varmaan niin itsestäänselviä, ettei tarvitse mainitakaan.

    VastaaPoista