tiistai 26. marraskuuta 2013

Pimeiden öiden pedot liikkuvat

Niin se kesä vaan meni menojaan, ei sille mitään mahda.
Viime yönä mittari näytti -10 astetta pakkasta!
Mutta se olikin ensimmäinen kylmä yö, tähän asti ollaan pysytty tukevasti plussan puolella.
No, mutta kerrotaanpas sitten äkkiä kuulumiset, on hiukan jo kiire iltanavettaan joten kirjoitan kiireellä.  :)
Eli lampaat on nyt jaettu ryhmiin, 10 uuhta ja pässi jää kotiin, 6 nuorta uuhta menee uuteen kotiin ja 6 pässiä pakkaseen. Pässejä ei teurasteta ihan vielä, kasvakoot kotvan rauhassa.
Vuohi on alkanut pukkia lampaita, joten otimme sen omaan karsinaansa ja se saa ikioman kuttukaverin ensi kuun alkupuolella.



Sonnipojat teurastettiin. nyt on lihaa pakastimet pullollaan ja kaunis talja suolassa.
Kanalassakin on tapahtunut, eilen kuoriutui kaksi sekarotuista tipua rokkiemon alta. Ehkäpä sieltä tulee niitä vielä lisääkin! Toinenkin rokkikana hautoo ahkerasti ja yhden silkkikanan alta pitäisi pian myös alkaa piipitystä kuulua.

Jaakko possu täytti kuukauden, ja kävi saaren klinikalla kastroitavana.
Reippaasti pikkuinen suoriutui matkasta, vaikka vähän aluksi jännitti ja kotiinpäin tullessa oli "vahva känni" päällä  :)







Mutta sitten, kuuluu tänne huonoakin. Kaikki muut eläimet ovat jo muuttaneet sisätiloihin, paitsi hanhet olivat vielä viime viikonloppuna ulkona. Niillä oli vapaa pääsy mökkiin suojaan säältä, mutta ne tykkäsivät mieluummin viettää yönsä lammen rannassa, lähellä hevosten tarhan porttia.
Sunnuntain ja maanantain vastaisena yönä heräsin koirien murinaan ja havaitsin ulkoa hanhien huutoa. Kuulin heti äänestä, että nyt oli hätä.
Juoksin ulos sukkasiltaan yövaatteissani ja ryntäsin lammelle.
Taavi hanhi pyöri hädissään hevostarhassa, hevoset olivat säikkyjä ja yksi hanhi puuttui!
Metsän reunasta kuului käheää hanhen huutoa, äänestä kuuli että joku oli kiinni hanhen kurkussa. juoksin metsään, mutta en ehtinyt tehdä mitään, hanhi oli viety.
Etsin otsalampun valossa hanhea ties kuinka kauan ja loppuyön pidin vartiota Taavi hanhen luona.
Aamulla pyydystin taavin ja vein sen navettaan turvaan.
Iltapäivällä hanhen jämät löytyivät noin 300 metrin päästä metsästä.
Kai se kettu sitten oli.
Tässä ainoa käyntikortti vieraasta:





Eihän siinä auttanut, kun hankkia äkkiä Taaville uusi kaveri, ettei joudu järkytyksen lisäksi vielä kärsimään yksinolosta. Onneksi löytyi nopeasti ja melko läheltä kaunis hanhiystävä, ja nyt pariskunta onkin jo aivan toistensa lumoissa!
Tästä lähtien hanhemme ulkoilevat vain päivällä ja valvotusti.










Tänään oli päivällä niin kaunis auringonpaiste, että jopa Jaakko possu uskaltautui elämänsä ensimmäistä kertaa ulos kipaisemaan. Visiitti kesti varmaan minuutin, mutta sainpas napattua pari ihanaa kuvaa!




Kissamme traagisen tarinan taisinkin kertoa jo viime kerralla... vai kerroinko?
No, minun vanhempieni koira siis kävi sen kimppuun ja se jouduttiin lopettamaan välittömästi.
Kissaparka taisi kyllä ehtiä jo kuolla, mutta varmistettiin kuitenkin vielä ampumalla.
Tapahtunutta itkettiin ja itkettiin, mutta pikkuhiljaa alkaa jo pystyä kävelemään haudan ohi ilman että täytyy nenäliinaa kaivella.
Uusi kissanpentu on jo varauksessa, se muuttaa meille joulukuun puolella.



Uusi kissanpentu tuo taatusti taas vipinää arkeen, ja sitä oikeastaan voisin kyllä väittää jo kaipaavanikin, nämä meitin koirat kun alkavat olla jo melkoisia sohvaperunoita, hyvin harvoin kukaan enää innostuu leikkimään millään leluilla. Kissanpennulle pitää muistaa huovuttaa lampaanvillasta leluja ennenkuin se kotiutuu  :)



 Kaikenkaikkiaan kuukausi on ollut ihan hyvä, vaikka kissan ja hanhen menetys onkin varjostanut tunnelmaa. Josko nyt saisi jo pikkuhiljaa virittäytyä Joulun odotukseen ja lahjojen paketointiin pukinkonttiin. Ja nyt ainakin on kaikki eläimet turvassa pimeän pedoilta!
Hevosten kuulumisia voit kurkata vielä heppablogista www.farmthreeponies.blogspot.com

3 kommenttia:

  1. Otan osaa menetysten johdosta.

    Kylläpä tuo Jaakko Arvo Kärsäkäs osaa olla suloinen!

    VastaaPoista
  2. Osanotto menetysten johdosta. Meillä on tuossa porukoiden yläpuolella mettässä näkynyt huuhkaja muutamaan otteeseen ja on alkanu vähä pelottaa, että eihän se ota ja vie noita mun pikkukoiria kun käydään siä lenkillä. Ei oikein illalla ja aamuhämärissä tohdi sinne mennä enää. Varsinkaan kun tuossa yks aamu se lensi meidän yli kun oltiin aamulla 8lta lenkillä ja se oli VALTAVA! O_O
    Innolla odottelen miten Jinka teille kotiutuu ja tulee uuden kaverin kanssa toimeen. Toivottavasti seura kelpaa. :)

    Ja ai että tuo Jaakko on söpö! ♥ Melkein tuli possukuume! :D

    VastaaPoista
  3. Voi teidän surujuttuja.
    Onneksi on ilostuttamassa noin valtavan suloinen possulainen.

    VastaaPoista