torstai 23. tammikuuta 2014

pakkaspäivän kameran ulkoilutusta

ARGH, en todellakaan ole talvi ihminen! Ai miksikö?
Kun aamulla herää ja joutuu kömpimään lämpöisen peiton alta vain hiukan yli kymmenen asteiseen mökkiin etsimään vaatteitaan, joista tavalliseen tapaan ainakin yksi sukka on varastettu ( lue kissan perkule ) ja puettuaan raahautuu ulos ryömimään jäiseen puupinoon hakemaan klapeja sisälle, jotta saa edes hiukan lämpöä ennen navetalle menoa..
Kun raahaa kahta saavillista kiehuvankuumaa vettä sisältä ulos sulattaakseen hevosten tarhan vesiastian, vain huomatakseen että sihti oli vinossa ja vedet loiskahti omille kengille.. - no, ainakaan varpaat ei ole enää jäässä!

Siitä sitten reippaana navetalle, jossa sielläkin seinän nurkat ovat sen verran viileät, että eräs syrjitty kana on kangistumaisillaan kylmyyteen.. Sieppaat kanan, sulatat sen varpaat lämpimällä vedellä ja nostat istumaan uuninpangolle siksi aikaa että raukka lämpiää. Muilla eläimillä onneksi oli lämmin, vain tuo yksi kiusattu karkurikana tarvitsi sulatusapua.

 Mutta mitä ihmettä?!
Navetan puolella kohtaa näky, talikot, katuharjat ym välineet ovat sikinsokin ympäri käytävää, jauhotynnyri nurin ja käyntikorttina kasan päällä lämmin lehmänläjä!

Ja siinähän se, parrestaan karannut jukuripää lehmä seistä nakotti syömässä lampaiden heiniä.
Sillälailla, tiesinhän minä että tästä aamusta tulee erikoislaatuinen.

No, lehmä saatiin parteen ja sotkut siivottua. Lehmälle öljyä ja pötsinkäynnistykseen ollaan nyt koko päivä varauduttu, jos ehti vetästä jauhoja enemmän kuin olisi pitänyt..

Onneksi toistaiseksi ainakin näyttää vielä hyvältä.

Päästiin siis jatkamaan navettahommia.
Mutta kun nyt valituksen makuun päästiin, niin kerrottakoot vielä että siitospässimme Reippailija tuottaa kovaa vauhtia omistajalleen yhtä harmaita hiuksia kuin pässiherran oma villakerrasto..
Se on alkanut vaimonhakkaajaksi.

Tähän asti olen pystynyt pitämään pässin uuhien kanssa yhdessä, mutta nyt sulhasmiehen kuri uuhille on sen verran tiukkaa, että herra joutuu asumuseroon uuhistaan.
Onhan tuo uskaltautunut jo ihmisillekkin uhittelemaan, mutta se nyt vielä on siedettävissä, tiineiden uuhien puskeminen päin seiniä taas ei ole.

Pässiä en kuitenkaan enää ryhdy vaihtelemaan, mutta pääskööt sulho laumaan vain kesäisin laitumella, nyt alkoi poikamiesboxissa majailu.

Toinen, jonka pää on talven pimeinä iltoina päässyt nähtävästi pehmenemään, on hanhiherramme Taavi. Voi kamala miten häijy ja vihainen voikaan hanhi olla! Saa tosissaan hämätä hanhea, että pääsee laittamaan vesi,- ja ruokakupit karsinaan!

Mutta vaikka on kylmää ja hyytävää,  ja sääennuste ei juuri lauhtuvaa lupaa, niin jos jotakin hyvää pitää keksiä, on tuolla ulkona ainakin kaunista!

                                luontoäidin omaa taidetta!




      rakennuksella ikkunalaseissa liikkuu jo tämmöisiä ötököitä, liekkö kevät tulossa?

                                 pikkumökin piipusta tupruttaa savua..
                                 ja takassa loimuaa liekki

                                loimen korjaus apulainen

Tilasin ponitarvikekirppikseltä postin välityksellä Minniponille lämpimän loimen ja sain kylkeen oikein edullisen poniloimen, joka oli kokenut kovia edellisessä kodissaan..
Mitenkäs se hyytävän kylmä pakkaspäivä paremmin menisikään, kuin poniloimea ommellessa kuntoon!
Cihuahua Minimiille loimi tosin olisi kelvannut ihan sinälläänkin, se valtasi heti loimen lämpimäksi nukkumapaikakseen.


Juuri sain viimeisen paikan ommeltua, ja kaunis tilkkuloimi pääsee pesukoneen kautta ponin selkään, toivottavasti paremmalla onnella kuin edellisen omistajansa kanssa  :)





                                          Nala

Koirillakin on melkoista selviytymistä näillä keleillä, viluiset villakoirat kun eivät yli parinkympin pakkasilla pysty käydä kuin pikaisesti tarpeillaan ulkona. Eilen käytiin ihan pikkuruinen lenkki metsässä, ja niinpä joutui sen jälkeen sulattelemaan haukkuja oikein tosissaan.

                               sulaa se villakoirakin lampaantaljaan käärittynä!

                                         Nokkonen

Kisumirri Neiti Nokkonen ei vielä tänä talvena pääse ulkoilemaan lainkaan, se on vielä liian pieni ja varomaton. Keväällä sitten voidaan kurkistaa, löytyisikö niitä hiiriä navetan vintiltä.

          napakelkka hieman lapsiystävällisempänä mallina






                           No mutta mikäs pakkasherra se siinä on?


      

                               ei enää niin rehevä kasvimaa..



Näin paukkupakkasella päivät menee aikalailla puita kantaen, tulia sytytellen ja polleille lämmintä vettä raahaten.. kyllä, taas se on mentävä.
Palaillaan!

1 kommentti:

  1. Ihania eläintarinoita ja kuvia, etenkin tuo villakoira vaaleanpunaisen lampaantaljan alla :). Mun pitäs kans korjata pari loimea, miten sitä vaan ei saa aikaiseksi...

    VastaaPoista