tiistai 18. helmikuuta 2014

kevätkuulumisia talven keskeltä

Jopas onkin ollut talvi! mittari pysyttelee plussan puolella tai pikku pakkasella, mitään kunnon paukkupakkasia ei olla tänä talvena nähty!
Koittihan se talvi puraistakkin kerran, jolloin pakkanen kävi lähellä pariakymppiä, mutta se on enää muisto vain.. Piha on luistinrata ja sammaleet pilkistelee puiden juurilta. Lunta on  sen verran että kesälenkkareissa pääsee vallan hyvin metsään kävelylle! Uskomatonta.
No, toisaalta ihan hyväkin, isäntä on rakentanut taloamme ennätysvauhtia kun ei ole auraushommissa kiirettä pitänyt. Taisin kuulla jonkin huhun että ennen kesää päästään muuttamaan  :)

Mitään kovin ihmeellistä täällä ei ole tapahtunut.
Kaksi kolmesta lehmästä on siemennetty nyt uuteen koitokseen, kolmatta vielä kyttäillään.
Lampaiden osalta olen harkinnut isompia ratkaisua.. Emme oikein ole tottuneet lampaanlihan makuun, joten olen päättänyt luopua lampaista. Tai sen nyt näkee, osaako ilmankaan olla vai onko muutama lemmikkilammas jätettävä.

Vuohenmaitoa ollaan saatu nauttia ruoassa, juomana ja leivonnaisissa.
Jinka kuttu lypsää jo hiukan yli litran päivässä ja on niin ihanan helppolypsyinen tapaus!
Alkuun suunnittelin lypsypöytää, mutta onnistuu tuo Jinkan kanssa ihan vapaanakin kun on vaan herkkuja nenän edessä.
Minäkin laktoosi intolerantikkona kestän täysin vuohenmaitoa! Makuun on vaan tottuminen :)

Ainiin ja meillä kävi EU tarkastaja! tai siis tekivät valvontakäynnin lehmien alkuperäisrotutukeen liittyen, kaikki oli kunnossa.
Kahdelta lehmältä oli pudonnut toinen korvamerkki, mutta koska olin ehtinyt tilata korvausmerkit, ei tullut siitäkään sanomista.
Ja ehkä tarkastaja uskoi ettei kolme lehmää voi kovin sekaisin mennä, jos edes toisessa korvassa vielä merkki komeilee  :)

Ninni minipossu odottaa uutta pahnuetta. Neidon hormoonit olivat ilmeisesti melkoisen sekaisin viime pahnueen pienen koon vuoksi ( 1 imevä possu ) joten kiimoja tuli jatkuvasti, jo Jaakko possun ollessa muutaman viikon iässä. Jaakon kuoltua Ninnin kiimat kävivät sietämättömiksi ja päätin päästää sen suosiolla Vihtorin luo. Josko tuleva pahnue olisi riittävän suuri pitääkseen maidontuotannon yllä ja saadakseen Ninnin riehuvat hormonit tasaantumaan.
Nyt kiljuva emakko onkin ihanan rauhallinen, jättimasunsa kanssa.
Nyt maistuu taas ruoka, eikä epätoivoiset karsinan seinän läpi kaivautumis yritykset pilaa possurouvan päiviä.
Saa nähdä millaisia töpseleitä sieltä sitten tuleekaan.

Kaikkihan varmaan tiesivät että lihasika Sutu muutti syksyllä eräälle uudelle ystävälleni kotitarve emakoksi. Päädyimme luopumaan lihasioista, kun Aatamin aikainen maamoottorilla toimiva viljan jauhamiskoneemme veteli viimeisiään.. Samaan paikkaan muutti myös Sutun sulho Elmeri.
Ilokseni voin ilmoittaa, että Sutun ja Elmerin rakkauden hedelmät todella itävät!
Sikojen uusi omistaja raportoi Sutun lantionseudun leviämisestä, ja toivoa sopii että sieltä syntyisi terveitä pikku pirpanoita. Sepä onkin suomen maalla nykyään harvinaista, kotona tallin perukoilla, pahnoille syntynyt porsaskatras jotka päätyvät ympäri maata tonkimaan tulevia kasvimaan pohjia! mahtavaa!
Ehkä mekin saamme sieltä pari leikkoa kesäksi kasvamaan, joulupöytää silmälläpitäen  ;)

 Myös kanaset ovat saaneet jälikasvua! Viisi ihanaa pientä silkkitipua kuoriutui jo, ja hautomakone jatkaa surinaansa.









Äideistä ja isukistakin muutama kuvapahanen:

                    tuo valkea on kukko, muut kanoja


                   nurkan takana hermeliini neiti, kanojen hyvä kaveri







No jopas olikin kanakuvia kerrakseen.
Mitähän sitä sitten..
No hiirten kauhu Nokkonen on kasvanut hurjaa kyytiä.
Kissimirri on oikea riiviö, roikkuu verhoissa, kiipeää sälekaihtimeen, käyttää meitä ihmisiä myös kiipeilypuinaan! Koiratkin saavat välillä paeta henkensä edestä  :)
Nokkonen kävi toissapäivänä ensimmäistä kertaa ulkona.
Oli niin leuto sää, ja toki vahdittuna.


       Tältä katseelta ei hiiret pakoon pääse!



                     äiskä täytyy välillä pestä, halusi tai ei...   :)

            ja tietysti karistella pölyt lampusta..

Siinä nyt varmaan oli taas yllinkyllin kuvapläjäystä tälle kerralle, mutta ennenkuin lopetan tämän istunnon niin ihan pakko vielä laittaa pari kuvaa "oman tilan tuotteista"  :)
Seuraavissa kuvissa siis omien kanojen munia, tuoreena ja yksi vähemmän tuoreena, kauran"oksa" omasta pellosta ja vuohenmaitoa pullossa:




Seuraavaan kertaan taas!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti