sunnuntai 13. huhtikuuta 2014

Vastauksia! - kuinka aika riittää?

Hei ihanat lukijat! Ruuti kysyi tuolla erään kirjoituksen alla kysymyksen, johon monet ovat pyytäneet saada vastauksen; kuinka aika riittää? Miten tätä elämäntapaa jaksaa pyörittää vuodesta toiseen ja voiko tämän kaiken rinnalla käydä muualla töissä.
Koska joudun usein käyttämään bloggailuun tätä minimaalista tablettia ( jonka yliherkkä kosketusnäyttö selittäkööt kirjoitusvirheet ) isännän varastaessa paremman koneen käyttöönsä, en aina saa kirjoitettua vastausta lukijoiden kommenttejen perään.. Siis tämä penteleen vehje ei vaan anna minun kirjoittaa sinne mitään! En tiedä mikä mättää, mutta pikkuruinen tablettini ei yhtään tykkää totella blogijutuissa.

Yritettyäni saada vastaustani läpi, ja epäonnistuttuani kerta toisensa jälkeen, päätin tehdä aiheesta kokonaan uuden kirjoituksen; sen kun tämä tablettikin näköjään sallii (?)

Eli, monella tuntuu nykyään siintävän haave omavaraisuudesta, ainakin jossainmäärin. Oma kanala, ehkä perunamaa, muutama lammas tai lihakaneja?
Niillä onkin helppo aloittaa. Nykymaailman oravanpyörästä on kuitenkin todella hankala hypähtää omavaraisuuteen, se kun vaatii tosiaan aikaa ja aikaa taas ei työpäivän päätteksi paljon jää..
Mielipiteitä on varmasti yhtä monta kuin on vastaajaakin, mutta oma käsitykseni on se, että kahdeksan tunnin + työmatkojen jälkeen, pyykin pesun, ruoan laiton ym päivittäisten rutiinien jälkeen ei ihmeisiin pysty.. - ikävä kyllä!
Työssä käyväkin voi toki toteuttaa omavaraisuutta jossakin määrin.
Esimerkiksi juurikin kotikanala on helppo tapa aloittaa. Kanat eivät vaadi ihmisen seuraa, ne eivät itseasiassa juuri välittäisi ihmisestä muuta kuin ruokkijanaan.
Toki joku kananen voi tykätä kotvan istahtaa olkapäällä ja pihamaalla juosta emännän perässä, mutta sillälailla seuraeläimiä ne eivät kuitenkaan ole, niille riittää omien lajitovereidensa seura.
Kanoille voi virittää monenlaisia vesi ja ruoka automaatteja, jolloin niiden hoito helpottuu
entisestään. Kanalaan voi perustaa kestokuivikepohjan, jolloin siivouksestakaan ei tarvitse huolehtia kuin keväällä. Kuivitusta toki on talven mittaan lisättävä jottei kanat joudu likaisissa alusissaan kökkimään. Kanat eivät siis ole kovinkaan vaativia kotieläimiä ja tuottavat ihania munia. Maatiaiskanat lisäksi hautovat innokkaasti, kukkopojista saa syksyllä hyvää lihaa!

Työssä käyvä ihminen voi myös kesäisin perustaa kasvimaan. Aloittaa pienemmästä ja laajentaa mikäli aikaa ja voimaa hoitoon riittää.
Mikä onkaan ihanampaa kuin oman maan pottu tai porkkana?!
Kasvimaassa on myös se hyvä puoli, että jos vaan kertakaikkiaan ei jaksa, voi sen touhun vaikka unohtaa siltä istumalta, toisin kuin eläimet, jotka on tietenkin hoidettava myös kiireen ja väsymyksen keskellä. Myös silloin kun flunssa saa olon tuntumaan kamalalta, myös silloin kun vatsatauti pistää juoksemaan huussiin kesken rehun jaon.
Raskaan, pitkäksi venyneen työpäivän päätteeksi,- ja kun seuraavana aamuna kello soi viideltä, voi lammas ajoittaa poikimisensa juuri siihen väliin kun olisit voinut saada nukkua.
Ja entä js emosta ei olekkaan huolehtimaan jälkikasvustaan? Pääsetkin palaveriin tuttipullokaritsat kainalossa ;)

Oma mielipiteeni on, että jokainen ihminen on kykenevä itse päättelemään, mihin aikansa riittää. Ei kuitenkaan kannata samantien ostaa kolmeakymmentä lammasta ja viittä lehmää, vaan aloittaa pienestä ja katsoa kuinka tällaisen hullunmyllyn pyöritys käytännössä onnistuu sen oman arjen keskellä. Liika on liikaa, sitä äkkiä hurahtaa hankkimaan liikaa työtä itselleen ja lopputulos voi olla kaikkea muuta kuin ihanaa..
Itse olen opetellut rajani kokeilemalla. Eräänä kesänä, kun oli lehmät, hurja lauma lampaita, possuja, poneja, poroja, lintuja jos monen moista jne, tuli seinä vastaan.
Olin lipunut siihen pisteeseen, kun koko vuorokausi oli täytetty eläinten hoidolla.
Olin poikki. Aikaa ei jäänyt mihinkään muuhun.
Silloin ymmärsin, että jostakin on vähennettävä. En voi sietää sellaista, että ahneuksissaan ajaudutaan siihen pisteeseen, ettei mitään ehdi hoitaa kunnolla, vaan illalla päässä soimaa ajatus " olisi kyllä
pitänyt ehtiä... "
Silloin tein itselleni selkeät rajat. Vähensin lintuja, vähensin lampaita ja possuja. Poroja minulla ei
enää ole.  Järjestin eläimet niin, että niiden hoito alkoi sujua helpommin ja rutiinilla.
Minusta tällaisessa harrastejutussa on tärkeää, että homma pysyy mielekkäänä ja sitä tekee ilolla ja intohimolla. Ei ole mitään järkeä ajaa itseään loppuun ja saada tätä tuntumaan taakalta! Silloin ollaan väärällä tiellä. On hyvä että jokaiselle eläimelle on aikaa erikseen. Jokaikinen päivä pitää ehtiä huomioida jokaista eläintä erikseen. Silloin niillä,- ja myös hoitajalla itsellään on hyvä olla.

Ja mitä minuun tulee, en enää käy muualla töissä. Saan hiukan tuloa tällä pienellä tilallani, olen mm oikeutettu EU tukiaisiin joita haenkin pelloista ja alkuperäisrotuisista naudoista.
Lisäksi olen sillontällöin myynyt meillä kasvatettuja lampaita ja kananpoikia.
Itse en varmaan jaksaisi jos pitäisi käydä päivät vielä muuallakin töissä.. Tai no, en jaksaisi, tiedän sen. En osaa elää ilman eläimiä, joten jos olisin päivätyössä, niin olisi minulla silti pieni kanala, ehkä pari vuohta ja hevonen. Mutta tässä mittakaavassa en varmasti arjestani selviäisi mikäli töissä lisäksi kävisin.
Jos eläisin yksin, valitsisin asumuksekseni jonkin pienen mökin, mummonmökin maalta. Ostaisin sen omaksi ja eläisin hyvin vaatimattomasti muutamien kotieläinteni kanssa. Uskon että selviäisin osa-aikatyöllä, esim lehden jaolla ja sitten pienimuotoisella omavaraisuudella.
Kerrostalossa kuolisin.
Missään nimessä en tällä pienellä maatilallani kustantaisi nykyistä talonrakennusprojektia, enkä näin isoa taloa muutenkaan. Eli tähän balettiin vaaditaan kyllä kaksi; toinen joutuu käydä töissä tilan ulkopuolella. Miehelläni on yritys, hän tekee traktoriurakointia, mm lumenaurausta jne.
Kesäisin ajaa kuorma-autoa. Olemme kuitenkin omavaraisuudessa jo niinkin pitkällä, ettei miehenkään tarvitse käydä töissä ihan joka päivä. Mutta välillä kuitenkin.

Eli tiivistettynä, näin pientä tilaa pyörittämällä en pystyisi olla käymättä vieraalla töissä, ellei minulla olisi miestä. Mutta ellei minulla olisi miestä, pärjäisin pienemmällä asunnolla ja näinollen pienemmillä menoilla, jolloin en edelleenkään joutuisi kokopäivätyöhön, vaan voisin vieläkin panostaa aika kivasti tähän elämäntapaan.

Lehmät vaativat jo melkoisesti työtä ja heinämaata, joten niistä luopuisin ilmanmuuta, jos töihin joutuisin. Muitakin eläimiä voisin hiukan vähentää. Helpoimipia ovat juurikin kanat, vuohet, lampaat ja vesilinnut. Sekä lihakanit tietysti.

Mutta, kun tälle elämäntavalle antaa pikkusormen, ei takaisin ole paluuta. Avautuu uusi elämä,uudet mahdollisuudet, kokonaan uusi maailma. Nautin elämästäni, joka sekunnista.
Rakastan asua maalla, täällä on kaikki mitä tarvitsen.
En vaihtaisi tätä elämää mihinkään, en edes kymmeniin miljooniin euroihin! :)

3 kommenttia:

  1. Ihana blogi sinulla. Vasta nyt löysin tänne ja nythän sitten pitää lukea kaikki postaukset kerralla :) Aihe kiinnostaa myös itseä. Innolla odottelen täällä uusia postauksia eritoten eläimistä :)

    VastaaPoista
  2. Puhut asiaa, olen samaa mieltä. Pitää myös perehtyä blogiisi paremmin, kun tänne löysin lehmien perusteella.

    VastaaPoista