torstai 28. elokuuta 2014

kuulumisia

Pakko tulla kertomaan tännekkin välillä kuulumiset, ettei koko blogi aivan hiljaisuuteen vaivu.
Ja heti alkuun, ei, vasikoita ei ole vielä tullut.

Niitä joudutaan ehkä vielä ensi viikkoon odottelemaan.
Teurastus kelitkään eivät ole vielä saapuneet, mutta yksi sonni joutui silti jo päättämään päivänsä.
Olen KOKO kesän saanut jahdata aituria, korjata katkottuja lankoja ja tuoda uusia tolppia, kun tuo yksi ja sama ay sonni ei kertakaikkiaan ole pysynyt missään.
Nyt sitten saimme todistaa, kuinka sonninretale riepotti viimeisillään tiineenä olevaa lapinlehmäämme pitkin laidunta, nuori herra ei kertakaikkiaan kunnioittanut lehmiä, eikä mitään muutakaan.

Niinpä teimme päätöksen, että koko sonni laitetaan jauhelihaksi, niin ei tarvitse odotella riiputuskelejä.
Nyt on häirikkösonni vakuumissa ja pakkasessa, ei tarvitse enää korjailla aitoja eikä pelastaa lehmiä.
Ja on muuten tuoretta lihaa!

        taustalla näkyy häirikkö, viimeisenä päivänään

Tänä syksynä oli tarkoitus saada myös reilusti kukkopaistia, mutta arvatkaapas mitä?!
Se pirun kettu iski taas!
Tälläkertaa repolainen oli murtautunut kanalaan verkon läpi aamuyöllä ja saanut saaliikseen 8 lintua.
muninnan pian aloittelevia kanoja ja lähes paistikokoisia kukkoja!
Että otti päähän.
Tuosta ketusta tulee vielä rukkaset, sanokaa minun sanoneen.


Tällaisia taistelujälkiä taas piha täynnä! Sulkia joka paikassa.
Naapurin emäntä oli yhdeksän hujakoilla aamulla nähnyt itse omin silmin, kun kettu luikki pellon reunassa valkoinen kana suussaan.

Meille ei nyt sitten jäänyt kuin 4 kanaa ja yksi paistikukko.
Näin äkkiseltään halvimman mahdollisen hinnan mukaan ketun yöllinen ateria oli noin 160€ arvoinen. Eihän se raha tässä ole suurin murhe, mutta harvoinpa tulee itsekkään noin kalliisti syötyä!

Myös kanin ulkoasunto oli tuhottu ja kani oli päässyt irti. Sitä oli kuitenkin onnistanut livahtaa kanalan sokkelin alle piiloon ja oli selvinnyt hengissä.
Toinen juttu olikin sitten kanin kiinni saaminen, mutta onneksi lopulta saatiin kani saarroksiin ja kiikutettiin kanalaan turvaan.
Tänä syksynä pysyykin sitten kulkuluukut lukittuina ja ovet ja ikkunat säpissä, enää ei uskalla pitää pikkueläimiä ollenkaan ulkona.



            onnekkaat jäljellejääneet ja kani



No, onneksi eräs ihana ihminen, itseasiassa juurikin sama henkilö jolla on meidän Sutu kotitarve emakko ja Elmerikarju, lupautui täydentämään kanalaamme lähiaikoina muutamilla munivilla.

Kukkokin on jo melko varmaksi valittu, tätä omaa paistikukkoahan emme voi sulhaskukoksi jättää, kun se on samaa poikuetta kanarouvien kanssa.
Naapurista valikoituu kukoksemme joku tällainen:


tai tämä pörröpää:


Harmittaa tämmöiset takaiskut, mutta ainakin kukkonuorikot ja kanaset elivät onnellisen elämän..
Päivät olivat vapaana ja yöt aitauksessa ja kanalan orrella.


Sadonkorjuu on tänä vuonna käynnistynyt nihkeänlaisesti..
Kaikki on kasvanut vähän huonosti.


Muutamia papuja ja kesäkurpitsoita ollaan sentään omasta maasta saatu.


Ja uusin perheenjäsenemme on nauttinut myös kotipihan antimista:

           Saanen esitellä, Vertti nelivarvaskilpikonna

Metsässäkään ei juuri ole kerättävää. Sieniä ei ole tällä alueella ainakaan vielä ollenkaan, eikä mustikoita tullut juuri lainkaan. Puolukoitakaan tuskin juuri tulee.
Pihlaja on tehnyt sentään marjasatoa ja olenkin kerännyt marjoja talteen vispipuuroa ja smoothieita varten talveksi.


Ne vähät päivät, jolloin ei sada kaatamalla taukoamatta, ollaan touhuttu ulkona kaikkea mahdollista.
Aika paljon on tullut puuhattua ponejen kanssakin.



Ja sadepäivinä (niitä riittää!) on sitten tullut leivottua.
Milloin pullaa, milloin sämpylöitä. Ihana tuoksu tuvassa ja takkatulen rätinä, ei tämä syksy sateineenkaan ehkä hullumpaa ole   :)





Siinäpä taas kaikki tälläerää.
Jäädään odottelemaan vielä lehmien poikimisia.
Ihanaa, kaunista syksyä kaikille!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti