torstai 18. syyskuuta 2014

vasikkauutisia!

Vihdoinkin!
Pari viikkoa sitten sain kokea jännittäviä tuntemuksia todetessani, että viimeisillään tiineenä oleva lehmä puuttui laitumelta!
Se oli ensikertalainen, pienikokoinen Taika, jonka poikimista olimme jo erityisesti jännittäneet.
Lehmä oli siis päättänyt hakeutua aukealta pellolta hieman yksityisempään maastoon, metsään.
Onneksi se löytyi, eikä poikiminen ollut ehtinyt vielä alkusupistuksia pidemmälle.
Ajelimme kantturan rauhallisesti takaisin laumaan.

Muutaman tunnin Taika oli niin rauhaton, ramppasi ympäri laidunta ja potki hermostuneena mahanalustaan, hännän huiskiessa puolelta toiselle.
Lopulta se kuitenkin hakeutui pidempään heinikkoon ja kävi makuulle.
Nyt alkoi todella tapahtua.
Poikimisen alku oli varsin liikuttava, nuori LSK sonni oli tulevan lehmä äidin tukena, puhalteli siihen lämmintä ilmaa sieraimistaan ja nuoli hellästi sen poskea.
Tämä sonni on selvästi ottanut laumassa isännän paikan, suojellen lehmiään.
Se on erittäin hellä ja kultainen sulhasehdokas, taisi luulla myös olevansa syntymässä olevan pikku vasikan isä  :)



Sitten alkoikin jo tapahtua. Ponnistukset oli kovempia, lehmä yritti tosissaan saada vasikan syntymään.








Lehmä nousi välillä seisomaan ja kävi uudelleen makuulleen. Ponnistukset olivat jo erittäin voimakkaita ja päätin puuttua tilanteeseen, kun ei edistystä tapahtunut.
Vasikan etusorkat olivat esillä, joten aloin vetää aina kun äitilehmä ponnisti.
Huomatessaan avun, alkoi se ponnistaa entistäkin tarmokkaammin.
Lopulta esiin tuli pikkuriikkinen turpa. Pää oli todella tiukassa saada ulos. Siis todella tiukassa!
Soitin jo apua, kun tuntui ettei minun ja lehmän voimat millään riitä saada vasikkaa ulos.
Mutta heti kun suljin puhelimen, ponnisti lehmä niin paljon kuin pystyi ja minä vedin kaikin voimin ja sieltähän se sitten sulahti maailmaan, ihana ja kaunis pikku lehmä!

Emä huokaisi hetken pitkällään ja minä kuivasin pikkuisen pyyhkeillä.





















Koko lauma tietysti tunki paikalle tutustumaan pikkuruiseen.
Ja mikäs siinä pienellä ollessa, kun on monta suojeliaa.

Toisella lehmällämme ei ollut yhtä paljon onnea matkassaan.
Muutamaa päivää myöhemmin Lumi lehmä synnytti yliaikaisen kuolleen vasikan   :(
Harmi, mutta näistä vaan on selvittävä.
Nyt myös Lumi hoitaa tätä pientä kyyttövasikkaa, sillä on siis kaksi äitiä!
Vasikka sai nimekseen Vatukka ja jää meille koko iäkseen, toivottavasti sekin saa aikanaan myös omia vasikoita.

Muutoin täällä on vietelty varsin tapahtumaköyhää syksyä, otettu ikäänkuin vähän rennommin.
Olen leiponut ja puuhaillut kaikkea mukavaa.
Lopulta sain myös ponini opetettua kunnolla kärryille, nyt sitä ehkä pääsee joulurekiajelullekkin.









Kanalaankin saatiin vahvistusta, kun adoptoin viisi kesäkanaa, omistaja halusi siis pitää niitä vain kesän.
Rouvat ovat munintaikäisiä ruskeita hy linejä.
Nyt saa siis taas munia omasta kanalasta.

Siinäpä kaikki tälläerää.
palaillaan taas!

1 kommentti: