lauantai 21. maaliskuuta 2015

jihuu, tästä se taas lähtee!

Vaikka vauva-arki onkin välillä melko raskasta pätkäunineen ja itkupotkuraivareineen, niin kevätaurinko antaa jo niin paljon uutta energiaa, ettei mikään tunnu kovinkaan raskaalta!
Yllättävän pirteä olen, vaikka yöt menevätkin kahden tunnin pätkissä ja aamuun herätään ennen kukon laulua, jo viideltä. Vauva on kuitenkin löytänyt jo jonkinlaista vuorokausirytmiä ja nukahtaa yleensä yösyötöiltä heti, eikä vaadi pitkiä nukuttelusessioita kuten välillä päivisin vaatii.









Niinpä tämä omavaraistelu- harrastus on taas erittäin vahvana mielessä päivittäin.
Ikkunapaikat alkaa täyttymään pikkiriikkisistä turveruukuista ja puutarha,-sekä kasvimaakirjat ovat esillä yhä useammin!
Vauvaa syöttäessä lueskelen syrjäsilmällä maanparannusvinkkejä ja hänen nukkuessaan vaunuissa päiväunia, venytän reviiriäni itkuhälyttimen kantaman verran kohti lumen alta paljastuvaa kasvimaata.

Sain myös kerrassaan kuningasidean!
Kasvihuonehan tunnetusti pidentää kasvukautta sekä keväästä että syksystä, mutta toki myös runsastuttaa satoa ja mahdollistaa arempienkin kasvejen viljelyä.
Meidän alumiinirunkoinen, kennolevykasvihuonehan lennähti toissasyksynä Eino-myrskyn mukana puunlatvaan ja rajun seikkailunsa ruhjomana siitä ei enää ollut tehtävässään jatkamaan.
Toissasyksyisen lammenkaivuuprojektin,- ja siitä seuranneen täyttömaaurakan tiimellyksessä taas syyssateiden saattelemana vyöryi lohkare savimaata entisen koiratarhan kylkeen, jolloin koiratarhasta tuli entistäkin enemmän entinen.. koiraahan siellä ei enää ollut asunut aikoihin, mutta nyt nitkahti yksi seinämä nurin savilohkareen alle.
Kyseisessä tarhassa on kuitenkin komea polvenkorkuinen betonisokkeli ja vahva puurunko on pikku vaivalla oikaistu. Siitä kun irroittelen koiraverkon pois ja isäntä nikkaroi päälle muutamat kattotuolit, niin enää puuttuu ympäriltä kasvihuonemuovi ja AVOT! yli 30 neliötä kasvihuonetta lapsellisen helposti!

Kasvihuone on siis puoliksi tehty, kun se on kokonaan suunniteltu, eiköstä vaan?    :)
Kasvimaalle taas inhottavan jytkyn savimaan takia aloin pohtia kohopenkkejä, eli kasaisin vallin risuista, lehdistä, puoliksi maatuneesta karjanlannasta ja mullasta. Näin kasvit saisivat kompostimaisesti maatuvasta penkistä myös lämpöä. Aijjai kun näitä ideoita pääsisi jo pian toteuttamaan!

Isännän kanssa on käyty myös valtaisaa keskustelua kanoista.
Kanalahan tuossa tyhjillään kököttää, mutta ukko ei vaan oikeen lämpene.. niille kun pitäisi nikkaroida tarhakin, ettei kettu taas tulisi vierailulle kanakantaa verottamaan.
Ja kun oikein järjellä pähkäilee, äitini tuossa naapurissa hukkuu kananmuniin, heillä on 13 kanaa ja parhaillaan päivässä tulee se 13 munaa, eli pauttiarallaa kennon päivävauhtia! Eiköhän niistä meillekkin piisaa, joten toistaiseksi luovuin kanahaaveista, niin valloittavia eläimiä kuin ne ovatkin. Pitää käydä ihailemassa siis kanoja äitin luona   :)
Heidän kanakanta pitää myös uusia, koska suurinosa kanoista alkaa olla vanhoja. Minähän se sain pestikseni hankkia heille uudet tipuset, mikäpä sen mieluisampi tehtävä.

Mutta toisen kädenväännön isäntä hävisi; meille tulee lampaita!
Itseasiassa niihin ukkokulta oli melko helppo taivutella.
Näillänäkymin kaksi ihanaa pikku uuhta haetaan kotiin jo maanantaina, ylihuomenna!
Huh, kylläpä lampaita onkin ollut hirveä ikävä.
Raportoin toki heti pikkuisten kotiutumisesta sitten tännekkin.

Noh, näillä päästään taas mukavaan alkuun.
ja pianhan onkin aika alkaa niitä kesäpossuja etsimään... ;)








Ei kommentteja:

Lähetä kommentti