sunnuntai 2. huhtikuuta 2017

Josko koitettaisiin taas!

Hei vaan, piiiitkästä aikaa!
Tämä totaalisesti kuollut blogi vielä täältä löytyi, ihme juttu.
Kuten aiemmista teksteistä käy ilmi, perheeseemme syntyi esikoinen 2015 ja se pisti koko elämän uusiksi. Univelka, kädet täynnä puuhaa, ym ym, koko "omavaraistelu " jäi toissijaiseksi ja blogi vallan unhoittui. Asiaa ei muuttanut se, että 2016 syntyi jo toinen lapsi. Nyt pienempi täyttää huomenna jo 9kk ja arki alkaa pikkuhiljaa loksahdella uusiin uomiinsa. Ja niinhän siinä kävi, että se tuttu haave alkoi uudelleen nousta pintaan; päästä kasvattamaan ruokaa itse!

Ihan kokonaan se haave ei kai koskaan kuollutkaan, viime kesänä koitin epätoivoisesti livahtaa kasvimaalle aina kun liikeni mahdollisuus ja kanat ja vuohet sekä pari kyyttöä emolehminä plus sonni heidän riemunaan ovat olleet meitä ilahduttamassa tänäkin aikana. Niin ja hevonen sekä pari ponia.
Nyt kuitenkin kevätaurinko taas lämmittää läpi ikkunoista ja into oman ruoan kasvattamiseen nousee ihan uusiin ulottuvuuksiin. Chilit ja tomaatit on kylvetty, siemenpusseja kotiin kiikuteltu, kananpoikia haudottu ja vuohi astutettu. Ehkäpä saadaan syksyllä kukkoja pataan, kasvimaa onnistuu tuottamaan satoa ja kesällä saadaan jo maitoakin taas.
Vuohenmaito käy hyvin leivontaan, mutta sellaisenaan tai kahvissa nirppanokkani erottaa siitä vuohen maun, enkä yrityksistä huolimatta ole makuun tottunut. Myöskään isäntä ei vuohenmaidolle lämpene, ei millään. Maistoi sentään.

Niinpä meille on varattuna lehmä! Ihan hullua ja älytöntä!
Mutta niin siinä nyt kävi. Lehmä on ekaa kertaa poikinut nuori, saa nähdä kuinka lypsy lähtee sujumaan, varmaan käytävä potkurauta ostamassa hyllyyn odottamaan. Mutta kerron lehmästä tarkemmin sen kotiuduttua huhtikuun ekoina päivinä.





Tämä tässä on Kerttu kuttu, odottaa ensimmäistä kertaa jälkikasvua. Tosi kiltti ja ihana kuttu, uskon hänestä tulevan mainio lypsyvuohi! Ja hänellä on myös sulhanen ☺



Näiden kaverusten seassa lymyää myös naapurista tullut hoitolammas, se muutti meille talven viettoon oman kaverinsa kuoltua.





Kanoja meillä on kuusi, ja kukko. Ja heidän tuorein jälikasvunsa, 9 pikkuruista tipusta.









Poneja on kaksi, toisesta leivotaan meille erinomainen kasvimaankääntöapulainen, reipas työponi.





Ja hevonen, vanhempi ratsutamma Novella. Novellan tarkoitus on kaunistaa pihaamme ja lepuuttaa emännän hermoja verkkaisilla maastolenkeillä.



Koirat ja kissat tietysti ovat ennallaan.
Lapset " auttavat " jo kovasti eläintenhoidossa, etenkin tyttö on ihan hirveän kiinnostunut eläimistä, jo ihan vauvasta saakka!



No niinhän siinä kävi, että joltain kaatui taas maitomuki villakangasmatolle tai joku kolautti silmäkulmansa lelutraktoriin, niin blogiteksti jäi taas pölyttymään muutamaksi "toviksi". Nyt kun tässä jälleen istun kirjoittamassa, muksut kiltisti yöunillaan, niin pääsenkin kertomaan että haimme sen lehmän tänään!
Oikein nätti, joskin vanhan tapaturman vuoksi töpöhäntäinen lehmä matkusti kahden tunnin matkan hevostrailerissa nätisti ja asettui taloksi navettaamme iltapäivällä. Sen verran rouvaa kuitenkin jännitti, että iltalypsyllä antoi maitoa hurjat kaksi teelusikallista! Haha. Noh, ehkä aamulla heruu jo paremmin. Nappailen pian kuvia uudesta ammusta ja lypsypuuhistamme.
Nyt se on rojahdettava vaakatasoon, aamulla ipanat heräävät taas ennen kukonlaulua ja meillä onkin kiire aamulypsylle. Palataan pian!

3 kommenttia:

  1. Ihana kuulla teistä!! Varmasti on teillä menoa ja vilskettä :D

    Meille syntyi 2015 joulukuussa lapsi ja sen myötä omakin blogi hiljeni kun aika on kortilla ja into hiipui.

    Sen verran on pakko kertoa, että Femma ja meidän Eeli 1v3kk on ylimpiä ystäviä, niillä on ihan usomaton suhde! Femma nukkuu päikkärit pojan vieressä ja uskollisesti seuraa jokapaikkaan ja on leikeissä mukana❤

    Femman kanssa treenataan agilityä ja kovin siitä pikkuvilla tykkää. Kovin on neiti kasvanut aina vaan fiksummaksi näiden vuosien aikana:)

    VastaaPoista
  2. Kiva kuulla kuulumisia. Meillä on myös ollut tilalla sen verran muutosta ja hommaa, että omakin blogini on uinuillut, mutta ehkä taas jossain vaiheessa sitä ehtii päivitellä :)

    VastaaPoista
  3. Kiitos! Alkaa pikkuhiljaa taas kirjoittelukin kiinnostaa ja sille myös löytyy sillointällöin jälleen aikaa :)
    Janette, onnittelut teille perheenlisäyksestä ja terkkuja Femmalle! Femman emo Caro viilettää jo vihreämmillä niityillä, jouduimme viedä sen lopetettavaksi viime keväänä nisäkasvainten takia. Isä Pörri sensijaan elää edelleen leppoisia eläkepäiviään ilonamme.

    VastaaPoista