torstai 6. helmikuuta 2020

Ehkä meistä tulikin vuohifarmi

Hei taas! Talvi on vihdoin saapunut tänne eteläiseenkin suomeen. Pari päivää sitten alkoi pakkaset ja luntakin on jo vähän kertynyt. Näin pakkasiltana sitä saattaa löytyä aikaa bloginkin päivitykseen   :)

Takkatulen lämmössä saunaa odotellessa voi nyt jo huokaista helpotuksesta. Olihan kilistelyt!!! Meillä siis meni tämän kevättalven poikimiset vuohilla aivan metsään! Ensinnäkin se kuttu, jolta kaikista eniten odotin jälkeläisiä, jäi tyhjäksi. ja pukinkin kalleudet ehdittiin jo viedä syksyllä. Sen sijaan se kuttu, jota ei ollut tarkoitus astuttaa ollenkaan, hyppäsi ensi kertaa eläissään aitojen yli pukin kainaloon, kastraatioaamuna, vain pari tunteroista ennenkuin pukki pääsi miehyydestään. Ja sehän tiinehtyi kyllä! Ei sen puoleen, pukki ja tämä kuttu olivat kyllä oikeinkin hyvä yhdistelmä, mutten olisi halunnut laittaa umpeen parasta lypsykuttuani. Näin kuitenkin kävi, ja tiineysvuorokaudet tulivat täyteen tammikuun lopulla. Samoin toisella kutulla, jonka tiineyttä kuitenkin arvuuttelin loppuun saakka, sille kun ei muodostunut lainkaan maitoa, vaikka laskettuaika jo häämötti.

Niin sitten kolmisen viikkoa sitten alkoi valkoisen Muoriksi kutsumamme kutun synnytys. Päiväsaikaan, joten pääsin seuraamaan sen kulkua ilman yövalvomisia. Sehän sujuikin oikein sukkelasti ja ennenkuin ehdin kahvikuppostani tyhjäksi saada, oli kili jo jaloillaan ja tissillä. -ainoa vaan, että tyhjällä tissillä. ihan tilkka sieltä kuitenkin tuli, joten uskoin että elintärkeän ternin kuitenkin sai. Kaikeksi onneksi heti seuraavana yönä poiki Kerttukin, joten ternitäydennystä saatiin varastettua Kertulta ja tarjoiltua toisen kilille tuttipullosta, siinä toivossa että sen omakin emo alkaisi pian herumaan paremmin.

Vauvaonnea ei ehtinyt kauaa kestää, kun Kerttu heittäytyikin poikimista seuraavana päivänä syömättömäksi ja kaikinpuolin surkeaksi. kuumeen mittaus paljasti, että joku tosiaan on pielessä. Eläinlääjäri kutsuttiin paikalle ja Kertulla todettiin kohtutulehdus. Kerttuhan sai terveen kauniin tyttökilin lisäksi kuolleen pikku poikakilin, joka saattoi olla jo kuollut kotvan ennen syntymää ja oli mahdollisesti aiheuttanut tulehduksen. Antibiootti ja kipulääke tehosi kuitenkin nopeasti ja jo seuraavana päivänä Kerttu oli taas ihana oma itsensä. Sillä sujui kilinsä hoitokin oikein mallikkaasti ja maito piisaisi vaikka koko kylän kileille!

Tästä kun ehdittiin jo hieman huokaista helpotuksesta, sairastui Muorikin, mutta erilaisilla oireilla. Ruoka ei maittanut sillekkään, ei edes vettä juonut. mutta tällä olikin reilusti alilämpöä. Niimpä Muoria hoidettiin alkuun poikimahalvauspotilaana kalsiumilla, joka ei kuitenkaan muuttanut sen oloa kumpaankaan suuntaan. Lopulta päädyttiin senkin kanssa antibioottikuuriin ja kipulääkkeeseen ja niin alkoi tehota Muoriinkin tämä lääkitys ja jo päivä kuurin aloituksesta Muorikin parantui. Pikkuhiljaa on alkanut maitoakin tulla, ei vielä ihan riitä kilin tarpeisiin, mutta kovin paljoa ei enää onneksi tarvitse pullosta lisämaitoa tarjoilla. mutta, Muori ei ole enää halukas antamaan kilin imeä, vaikka muuten sitä hoitaakin. Niimpä emä vaatii kamalasti rapsutuksia, rohkaisua ja herkkuja aina sen aikaa, kun kili on maitoryypyllä.

Ehdin jo vannoa, että oli muuten viimeiset kilistelyt tässä talossa, mutta näköjään kohtalo päätti jälleen toisin, vaikka pukkiakaan ei enää ole koko pitäjässä! Sain nimittäin tilaisuuden hakea takaisin vuosi sitten meiltä lähteneet Unnan ja Essin, joiden myyntiä olin niin kovasti katunut. Nyt kauniit kuttuneidot ovat taas kotona... -mutta tiineinä! Joten keväämmällä täällä ollaan sitten jälleen jännän äärellä, voi toivottavasti silloin sujuisi paremmin!

Vuohiluku huitelee jo kuudessatoista, joten ehkä tässä ollaan sitten jo ihka oikeita vuohifarmareita  :)

Loppuun vielä muutama kuva ihanista pienistä typyköistämme.







Ei kommentteja:

Lähetä kommentti