tiistai 19. toukokuuta 2020

Koronasta sysäys suurempaan ruokaomavaraisuuteen

Noniin, pitkästä aikaa! kuinkas teillä on jaksettu koronakaranteenia? hulluksi on mennyt maailma, ei voi kuin kauhistella kuinka näin nopeasti arki on muuttunut ihan täysin viruksen takia!
Meillä onneksi lapset eivät vielä ole kouluiässä, joten heidän osaltaan arki on muuttunut lähinnä niin, etten ole heitä ottanut kauppaan mukaan, eikä olla muutenkaan kyllä missään liikuttu. Kerhot toki loppuivat myös, ja lasten jumppa, jossa käytiin kerran viikossa. Mutta hyvin meillä on mennyt, ihan tätä normaalia elämäämme ollaan elelty, entistäkin eristäytyneempänä vaan.

Mutta on korona pannut ajattelemaan. Pakko myöntää, että aloimme varautua pahimpaan jo ennenkuin koko tauti ehti suomeen. seurasimme uutisia ja aloimme pikkuhiljaa kerryttää kotivaraa paremmaksi. Myös omavaraisuus alkoi pyöriä mielessä enemmän ja enemmän.
Walge lehmäni palasi takaisin kotiin, pikkuruinen lehmävasikkansa mukanaan. Päätimme, että pidämme Walgen ja vasikkansa Olga jää sille kotiin kaveriksi ja toivottavasti aikanaan toiseksi lypsylehmäkseni. Ostin kannulypsykoneenkin, jota tosin ei olla vielä testattu.
Maitoa siis tulee nyt omasta takaa sekä lehmästä, että viidestä vuohesta.

Kananmunia tulee reilu kennollinen joka päivä, joten nälänhätään tuskin kupsahdamme. Uusia tipujakin on taas haudottuna mukava parvi. Ankkoja hommasin, vaikkei pitänyt, kaksi kappaletta ja toinen niistäkin jo munii.

Mutta ei tämä vielä siihen jäänyt. pari päivää sitten haimme meille kaksi lihasikaporsasta Annan ja Elsan. ovat kyllä kerrassaan mainioita kavereita! Possuja ei nykyisin oikein enää sikaloissa rokoteta sikaruusua vastaan, joten possut ovat karsinassa tallissa siihen saakka, että saamme niille rokotukset kuntoon. myös nykyiset aitausmääräykset pitää ottaa huomioon ulkotarhaa tehdessä, joten tovin joutuvat nasut vielä odottelemaan ulospääsyään, mutta kyllä sekin päivä vielä koittaa.

Kilejäkin syntyi vielä yhdelle kutulle, Unnalle. Kaksi kaunista kuttukiliä, paremmin ei olisi voinut mennä! Kilit jäävät kotiin kasvamaan, oman vuohilauman jatkeeksi.

Kasvimaata ollaan lasten kanssa möyhitty myös paljon, tekeillä on uudet mansikkapenkit, perunaa laitetaan toki, maa-artisokkaa ja vaikka mitä. Pikku moka vaan kävi esikasvatusten kanssa, kun tuumin että se onkin hauskaa puuhaa yhdessä lasten kanssa. Meillä oli pussi avomaankurkun siemeniä ja pussi kesäkurpitsan siemeniä ja tarkoitus oli avomaankurkkua pistää reilusti ja muutama kesäkurpitsa, niistä kun tulee iso sato jo parista taimesta. no niinhän siinä tietysti meni käyneeksi, että siemenet menivät sekaisin ja meillä on nyt lasten omin pikku kätösin kylvämiä kesäkurpitsoita noin nelisenkymmentä tainta tulossa! hahaha, tietää mitä kesällä sitten syödään!

Jokin hulluus on siis tainnut iskeä, mutta hetkellisesti tyhjenneet kaupan hyllyt saivat kuitenkin niskakarvat sen verran nousemaan pystyyn, että tuntuu ensimmäistä kertaa ihan aikuisten oikeasti tärkeältä olla tarvittaessa mahdollisimman ruokaomavarainen. ja onhan se elämä täällä "eläintarhassa" muutenkin ihan mahtavaa, eikä pääse tylsyys karanteenissakaan iskemään!

loppuun vielä, niinkuin tapoihin kuuluu, ihan hirveä liuta kuvia täältä meidän tiluksilta.
Voimia kaikille ja pysykää terveinä!






















3 kommenttia:

  1. Ihania kuvia! Teillä on kyllä omavaraisuus hyvällä mallilla, kun on omat maidot. Me juodaan maitoa paljon ja syödään juustoja. Ne kun saisi vielä joskus omasta takaa, niin pärjäisi pitkälle.
    Viljatuotteita ei kannata näillä plänteillä alkaa edes yrittämään. Mutta jauhot sun muut ovat niin edullisiakin, että ne voi vaikka luomuna hankkia.

    Saanko kysyä, että oletteko ansiotyössä kodin ulkopuolella? Kun ite tässä nyt opiskelen, niin aikaa on ihan erilailla kun silloin, kun olin kokopäivätyössä. Mietityttää, että jos jäisi kokonaan kotiin opiskeluiden jälkeen ja miettisi jotain sellaista hommaa mitä voisi täältä kotoa käsin tehdä. Silloin mahdollistuisi ehkä lehmän ottaminenkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. kiitos!
      tottahantoki saa kysyä :)
      meillä on mies kokopäivätyössä maanrakennusalalla, eli tietää pitkää päivää, ainakin näin keväisin ja kesäisin. Itse jäin pois töistä ennen ensimmäisen lapsen syntymää ja kotona olen edelleen, nuorimmainen täyttää ensi kuussa 4v. Kyllä päivät on niin täysiä lasten, eläinten, sekä koti,-ja pihatöiden kanssa, etten ole kertaakaan haaveillut töihin lähteväni, tässä on ihan tarpeeksi. Lapset eivät ole missään päiväkodissa tms, vaan ihan kotosalla, niin vauhtia kyllä päivissä riittää täällä kotonakin 😄

      Poista
    2. niin ja lehmähankkeeseen, kannatetaan! oman lehmän maito on ihanaa ja sitä riittää juurikin juustoihin ym herkkuihin. meilläkin maitoa menee tosi paljon, niin kyllä se kauppakassia kummasti keventää kun maitoa ei tarvitse ostaa.

      Poista