perjantai 2. lokakuuta 2020

katsaus menneeseen kesään

Niin se tämäkin kesä mennä mätkähti. ja ihan yhtä varkain meni menojaan, kuin aikaisemmatkin kesät. Juuri mitään ei taaskaan ennättänyt tehdä ja näin jälkeenpäin tietysti harmittaa kun ei tullut viljeltyä kasvimaalla enemmän, paremmin ja tehokkaammin. Nyt ei vaan ollut vielä sen aika, lohduttaudun. Ehkäpä sitten hukutan itseni porkkanoihin, kaaleihin ja papuihin kun nämä ruuhkavuodet ovat takanapäin. 

Meillä koronakesä ei juuri poikennut muista kesistä, kotona oltiin ja ulkona puuhailtiin. Tietynlaisen lisäinnostuksen omavaraisteluun tuo korona kuitenkin antoi, ja vaikka kasvimaalta ei kovin suurta satoa korjattukaan, niin talven heinät ja viljat eläimille saatiin kuitenkin ja pari possua sekä sonni on tuossa vielä kasvamassa. Ensi kesää varten alustettiin kuitenkin jo uutta kasvimaa alaakin, toivottavasti silloin multasormi pääsee taas kunnolla valloilleen.





Ihana Olga vasikka vieroitettiin emästään Walgesta vuohien puolelle, jotta Walgelle hommattu sulhasmies Ressu ei kiinnostuisi myös nuoresta kaunottaresta. Näin ollen myös kaikki Walgen maito jää nyt meille lypettäväksi ja käytettäväksi. Maidosta on tehty ihan kaikkea mitä vain mieleen juolahtaa. Lisäksi kaksi kuttuakin on lypsyssä, mutta niiden maito joutaa nyt kissoille, viilinä kanoille ja possuille. 

Lehmän lypsy aamuin illoin, sekä sen ruokinta ja pitopaikan siivous on kyllä melkoinen työmaa, ja sitova sellainen. Siltikin voin sanoa, että Walge lehmämme on meidän ruokaomavaraisuuden tärkein tekijä. ja onhan se nyt aika ihanaa, kun on tuollainen lempeä lehmäkaveri, mitenkä sitä aikaansa muka sen paremmin kuluttaisi. 

Eipä tänne sitten muuta, tästä porskutetaan tasaiseen tahtiin taas talvea kohti. Syysterveiset kaikille meidän väeltä! 























Ei kommentteja:

Lähetä kommentti